Uskova ei tapa sodassakaan

Henry A. opetti [suomennettu]: 'On tarpeellista tehdä ero Uuden ja Vanhan liiton välillä. Vanhan liiton alla Israel ryhtyi sotaan, harjoitettiin kostoa vihollisille, oli taistelua ja surmaamista. Mutta nyt nämä asiat eivät voi olla sallittuja, nämä asiat ovat ilmiselvästi ja selkeästi kiellettyjä. Itse Jumala ja Jumalan Poika, Sana ja Messiaan esimerkki ilmiselvästi kieltävät ne.

Jacob Hutter opetti [suomennettu]: 'Kristityllä ei ole osaa sodassa eikä kristitty myöskään tartu miekkaan kostaakseen, kuten Paavali kehottaa ja sanoo: Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa [Jumalan] vihalle, sillä kirjoitettu on: Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra [Room. 12:19-21]. Koska kosto on Herran eikä meidän, se pitäisi jättää hänelle ja meidän ei sovi harjoittaa kostoa. Ollen Messiaan seuraajia meidän täytyy osoittaa hänen luontoaan, joka, vaikka hänellä oli kaikki valta yli vihamiestensä, ei maksanut pahaa pahalla. [Kts. 1.Piet. 2:21-23]. Hän ei käyttänyt valtaansa vihamiehiään vastaan eikä sallinut muiden puolustaa häntä. Hän sanoi Pietarille: Laita miekkasi sijallensa [Matt. 26:52, Joh. 18:10-11].' 'Hän parantaa ylikohenin palvelijan korvan, jonka Pietari oli viiltänyt irti. Hän, joka on tehnyt tämän, sanoo: Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua [Matt. 26:24; Mark 8:32; Luuk. 9:23]. Messias tahtoo, että meidän pitäisi tehdä kuten hän on tehnyt, joten hän käskee meitä ja sanoo: Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle [ihmiselle] vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. [Matt. 5:39].'

 - - - - - -

Arthur Kukkula kirjoittaa: 'Muistan tapauksen vuodelta 1938 Korian kertausharjoituksista. Olin vielä jumalaton maailman mies kun joitakin vuosia aikaisemmin olin suorittanut asevelvollisuuttani Viipurissa.' '...  Ja vähän yli puoli vuotta uskoontuloni jälkeen Herra täytti minut Pyhällä Hengellä. Edellä mainittuna vuonna Korialla minua kuulusteltiin parin viikon aikana aseettomuuden johdosta, koska kristittynä en voinut enää käyttää ihmistä vastaan tehtyjä surmanaseita edes harjoitusluontoisesti. Heti ensimmäisenä aamuna kentällä harjoituksissa pataljoonan komentaja havaitsi, ettei minulla ollut kivääriä. Hän kysyi syytä siihen, ja saatuaan, että olen uskovainen enkä tartu aseeseen, hän meni ja haki komppanian päällikön ja erään koulutusupseerin ja niin alkoi ensimmäinen kuulustelu.

Pataljoonan komentaja kysyi: - Mitä te luulette aseettoman miehen tekevän Suomen armeijassa ja yleensä missään? Vastasin: - Jos Sodoman ja Gomorran kaupungeissa olisi ollut kymmenen vanhurskasta, niin Jumala olisi ne säästänyt, ja varmaan siellä oli senaikaista aseistusta ja puolustusvoimaa riittämiin asti; mutta nämä eivät kyenneet varjelemaan niitä kaupunkeja.

Sitten esitin hänelle kysymyksen: - Kumpi on suurempi tekijä, uskovainen, joka rukoilee maan ja kansan puolesta, vai jumalattomat aseelliset armeijat? Hän vastasi: - Kyllä sitä kauniisti on kirjoitettu; lähti kävelemään, eikä kysynyt enää mitään.'