[Jos. 10:12] Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa

Drake S. opettaa [suomennettu]: 'Maa on terraario, suljettu rakennelma piiri, päällystetty materiaalisesti kovalla kupu taivaankansi rakennelmalla. Aurinko, kuu ja tähdet ovat taivaankannessa ja kiertävät litteän maan yläpuolella.' Drake opettaa myös, että aurinko, kuu ja tähdet eivät ole miljoonien mailien päässä.

Mm. tanskalainen tähtitieteilijä Tyko /[Tycho] Brahe, joka eli vuosina 1546- 1601, opetti, että aurinko, kuu ja tähdet kiertävät maata, ja että maa ei liiku. Eivät kaikki tähtitieteilijät omaksuneet Kopernikuksen valheellisia opetuksia.

Pete opettaa: 'Maa ei liiku minnekään. Se ei pyöri. Se pysyy vakaasti paikoillaan. Se on syy miksi et voi tuntea sen liikkeitä tai miksi merivedet ovat toisinaan jopa peilityynenä. Maa pysyy liikkumattomana, aivan kuten meille on kerrottu Raamatussa.'

Pete opettaa: 'Pohjoinen ja pohjoisnapa on kaikilla maailman ihmisillä samaan suuntaan; eli pyöreän "vadin" keskikohtaan päin.'

Pete opetusta siitä, miten  valheellinen oppi maan kiertoradasta ja kierrosta on mahdoton: '… Ei ole mahdollista, että yhtä aikaa ratataso Aurinkoon päin pysyisi koko vuoden samanlaisena, ja että samanaikaisesti Pohjantähti näkyy aina tarkasti samassa suunnassa, kuviteltavissa olevan pohjoisakselin yläpuolella, samalla kun maapallo kiertää Aurinkoa. Vääjäämättä siinä muuttuu puolessa välissä päivä yöksi, taikka yö päiväksi, kun välillä ollaan Auringon väärällä puolella.' Oma lisäykseni: jos maa olisi pallo joka kiertää,  niin olisi mielestäni mahdotonta, että Pohjantähti olisi aina pohjoisnavan yläpuolella, kuten se on. Eikä sellaista  asiaa voi millään supersuurilla [valheellisilla] välimatkoillakaan selittää.

Pete kirjoittaa: 'On olemassa yksi äärimmäisen tärkeä asia mikä ei toimi pallomallissa, ja se on vuodenaikojen vaihtelut. Pohjantähden pitäisi AINA olla pohjoisen suunnassa, ja pallon pitäisi AINA olla kallistunut siten, että Pohjantähden ja maapallon ratatason välinen kulma pitäisi AINA olla noin 23,4 astetta, ja lisäksi auringon pitäisi keskipäivän aikaan olla AINA etelän suunnassa, eli atsimuutissa noin 180 astetta. Tuo ei ole mahdollista pallomallissa.' Käsitääkseni Pete siis tarkoittaa, että pallomallissa Pohjantähti ei voisi olla aina pohjoisen suunnassa, ja että pallomallissa aurinko ei voisi olla keskipäivän aikaan aina etelän suunnassa ym.

Pete kirjoittaa: 'Avaruusjärjestöillä on vuosittain miljardien määrärahat käytettävissään. Silti heillä ei ole riittänyt resursseja tai intoa julkaista meille animaatioita siitä, miten Maa kiertää Aurinkoa, jossa näkyisi yhden vuoden ajanjakson kaikki pyörähdykset. Siihen täytyy olla olemassa jokin looginen selitys. Mikäköhän se selitys voisi olla?' [Se selitys on varmaankin se, että ei ole mahdollista tehdä sellaista animatiota, koska maa ei kierrä aurinkoa, ja jos yrittäisi tehdä siitä valheesta animaation, niin jotkut tarkkaavaiset katsojat huomaisivat, että sellaisessa animaatiossa on asioita, jotka eivät sovi yhteen.]

Pete tuo esille myös, että auringon etäisyys maasta ei voi olla 149600000 kilometriä [eli 149,6 milj. km]. 'Helpoin tapa todistaa edellisten lukujen virheellisyys on käyttää tavallista maalaisjärkeä, sekä tarkastelemalla auringon koon muuttumista perspektiivissä, aikajanavideoiden avulla. Pete tuo esille, että koska auringon koko muuttuu 12 tunninkin kuluessa, ne etäisyydet eivät voi pitää paikkaansa. Jos maa liikkuisi [se ei oikeasti liiku], niin maan 12 tunnin aikana kulkeman matkan pituus olisi niin pieni prosenttiosuus maan ja auringon kuvitellusta 149,6 miljoonan kilometrin välimatkasta, että se ei näkyisi auringon koon muutoksena, joten aurinko ei voi olla 149,6 miljoonan kilometrin päässä, vaan paljon lähempänä.

Pete opettaa: 'Eikä ilmiö horisontin takana uivista laivoista todista että merivesi olisi kaareva, koska laivat saadaan toisinaan nousemaan ylös paremmalla optiikalla, ja tietenkin myös sillä edellytyksellä että sää ja näkyvyys ovat erinomaiset.' Pete opettaa myös: 'Vesihöyry meriveden yllä [ja/tai ilmakehässä] voi suurentaa kuvattavaa kohdetta niinkin paljon, että huomattava osa sen alareunasta saattaa painua piiloon.'  Pete opettaa, että vesihöyry 'voi suurentaa meriveden aluetta niin, että vesiraja nousee ylöspäin, jolloin se voi myös peittää paljon taaempana olevan kohteen alaspäin, joko osittain taikka kokonaan. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä "atmospheric lensing". Uskon että suurennusta tapahtuu VAIN näkyvälle osuudelle, eikä tietenkään piilossa olevalle osuudelle.' Rob S.  sanoo: 'Olen näyttänyt monia kokeita, joissa on rakennuksia tai laivoja välimatkan päässä loittonemassa katsojasta, ja ilmakehällisen refraktion ja ilmakehällisen suurentamisen takia alin osa häviää näkyvistä.'

On myös paljon todisteita, ihmisten tekemiä kokeita, että näkyy myös sellaisia kaukaisia kohteita, joiden  ei pitäisi näkyä, jos maa olisi pallo.

Uskon, että etelänapaa ei ole, ja että kaukana etelässä Antarktiksella on jäävalli.  Olen lukenut, että mm.  kuuluisa kapteeni Cook kirjoitti siitä jäävallista ja seilasi sen ympärillä kiertäen, ja netissä on valokuvia siitä jäävallista. Uskon toki myös, että Antarktiksella on myös pohjoisempia alueita, joihin päästetään  turistejakin.

Tiedemies Auguste Piccard pääsi 16,8 km:n korkeuteen ilmapallollaan vuonna 1931. Hän sanoi koskien maata: "It seemed a flat disk with upturned edges."" Se näytti litteältä kiekolta, jonka reunat kääntyivät ylös".

Uskon, että ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa. Vuonna 2009 uutisoitiin siitä, että astronauttien tuomat 'kuukivet' osoittautuivatkin puunpaloiksi, olivat siis huijausta, asiasta lisää myöhemmin.

Uskon, että se näkymä miten aurinko, kuu ja tähdet näkyvät, se muodostelma, aurinko, kuu ja tähdet taivaiden levyssä /[taivaankannessa] ja niiden kierto,  näkyvät muualla maan päällä kuin pohjoisnavalla Pohjantähden alla ikäänkuin jotenkin kallistuneena, ja että se näkymän kallistuneisuus vaihtelee katsojan sijainnin mukaan, ja mm. se kallistuneisuus vaikuttaa siihen minkälaisena eri sijanneissa [eri maanpäällisillä leveyspiireillä] oleva katsoja näkee auringon, kuun ja tähtien kiertoliikkeitä [mm. sitä miksi aurinko, kuu ja tähdet näyttävät näennäisesti 'nousevan' ja 'laskevan'] ja selittää myös osaltaan sitä, miksi etelään päin katsottaessa tähtien kiertosuunta näyttää siltä kuin ne kiertäisivät myötäpäivään [siitä aiheesta lisää myöhemmin]. Olen muilta oppinut, että mitä etelämmäs pohjoisnavalta katsoja menee, sitä enemmän se näkymä miten katsoja näkee tähdet ja niiden kierron, kallistaa, esim. että  Etelä-Suomessa se näkymä on enemmän kallistunut kuin Lapissa, että Lapissa Pohjantähti on korkeammalla pohjoisesta horisontista kuin Etelä-Suomessa. Mutta uskon toki, että myöskään pohjoisnavalla se näkymä ei näytä täysin todelliselta, vaan että sielläkin aurinko, kuu ja tähdet näyttävät olevan todellista alempana, ja että perspektiivin  takia pohjoisnavalla ei voi nähdä kaikkia tähtiä, ja osan vuodesta aikana ei myöskään aurinkoa ja kuuta, sillä koska aurinko ja kuu ovat osan vuotta sen verran kaukana etelässä ja osa tähdistä on sen verran kaukana etelässä, niin ne kulmautuvat niin alas, että 'menevät' horisontin alle, vähän samaan tapaan kuin pilvijonoissa näyttää siltä, että mitä kauempaa pilvi on katsojasta, sitä matalammalla se näennäisesti näyttäisi olevan, ja  kauimpana pilvijonossa näkyvät pilvet näyttävät näennäisesti olevan  alhaalla horisontissa, ja sitä kauempana olevia pilviä ei näy koska ne 'menevät' horisontin alle. [Käsittääkseni tosin pilvijonoissa pilvet ovat samalla korkeudella keskenään, mutta pidän mahdollisena ja todennäköisenä, että tähdet ovat eri korkeuksilla toisistaan, Pohjantähti korkeimmalla, vaikka en toki taivaiden levyn tarkkaa muotoa tiedä.] 

Mutta kuten  P-brane opettaa: 'Perspektiivi aiheuttaa että kaikki yllämme /[yläpuolellamme] to angle down,  kulmautuu alas, pilvet kulmautuvat alas horisonttiin, kaikki kulmautuu alas horisonttiin, niin tekevät aurinko ja kuu ja tähdet, [oma huomautus: angle tarkoittaa mm. olla kulmassa, mutta tässä suomennettu sanalla kulmautua.] P-brane opettaa : 'Voit arvioida, että taivainen perspektiivi tai se kuinka kaukaa voimme visuaalisesti nähdä objektit, jotka ovat ylhäällä taivaalla, on noin 6000 mailia, koska 6000 mailin säde on se missä kaikki laskee, 12000 mailin visioympyrän halkaisija, se ei ole siellä missä maa horisontti on, vaan se on missä kaikki taivaalla menee horisontin alle. Kaikki taivaiset kohteet [aurinko, kuu, tähdet] menevät visuaalisen horisonttisi alle noin 6000 mailin säteellä katsojasta.' P-brane: 'Emme voi nähdä kaikki tähtiä, voimme nähdä vain perspektiivinäkökupumme [dome of our perspective vision], joka on halkaisijaltaan noin 12000 mailia, tai säteeltään 6000 mailia, vain ne tähdet voimme nähdä. Kun liikut, tähtinäkymäkupu tai näkymä kupu, joksi sitä kutsun  liikkuu kanssasi' [oma huomatus: ei siis varsinainen koko taivaankansikupu, vaan se mitä katsoja voi yhdestä sijainnista nähdä]. P-brane: 'Kun seisot pohjoisnavalla, ja tähdet kiertävät, Pohjantähti on yläpuolellasi.' 'Kun liikut etelämmäksi, Pohjantähti alkaa alentua pohjoisella taivaalla ja tähdet alkavat kallistaa. Melkein kuin salaattikulho, salaattikulhon pohja on ylhäällä siellä missä on Pohjantähti ja sen reuna on maan päällä. ' [Oma huomatukseni: p-brane käyttää ilmaisua visuaalisesti nähdä, [ja myös mm. ilmaisua visuaaliset tähdet, jolla hän käsittääkseni tarkoittaa, että todelliset tähdet sijaitsevat eri kohdissa kuin miltä visuaalisesti niiden sijainti katsojan silmissä näyttää], käsittääkseni hän ei siis sillä 6000 maililla tarkoita, että todellinen etäisyys niihin kohteisiin olisi kaikkialla enintään 6000 mailia, vaan kuten hän sanoi, se kuinka kaukaa voimme visuaalisesti nähdä kohteet, jotka ovat ylhäällä ilmassa. Tietääkseni pohjoisnavalta päiväntasaajalle on matkaa noin 6000 mailia, ja uskon, että pohjoisnavalla oleva katsoja voi nähdä enintään noin  6000 mailin säteellä taivaalla olevia kohteita, mutta että koska katsojan siirtyessä pois pohjoisnavalta taivainen näkymä alkaa kallistaa, niin uskon, että  etelässä oleva katsoja voi nähdä sellaisiakin kohteita taivaalla, jotka todellisuudessa sillä hetkellä ovat kauempana kuin 6000 mailin säteellä.  Oma huomatus 2: sanalla perspektiivinäkökupu p-brane ei käsittääkseni tarkoita taivaiden kupumaista levyä, taivaankantta, vaan katsojan puolipallon-muotoista  taivaisten kohteiden näkymäkenttää,  taivaista 'näkymäpuolipalloa',   jonka jälkeen kaikki taivaiset objektit [aurinko, kuu, tähdet] menevät katsojan visuaalisen horisontin alle.]

Hannu Karttunen ja Markku Sarimaa eivät käytä nimitystä katsojan puolipallon-muotoinen taivaisten kohteiden näkymäkenttä, vaan he käyttävät nimitystä taivaanpallo, [mutta käsittääkseni tarkoittavat sillä sisällöltään samaa kuin edellä mainittu nimitys], ja selvittävät kirjassaan sitä seuraavasti: 'Kuvitellaan, että olemme keskellä tasaista aavikkoa tai aavaa, tyyntä meren ulappaa. Kun katsomme vaakasuoraan, näemme taivaan ja maan- tai merenpinnan kohtaavan kaukana taivaanrannassa eli horisontissa. Meistä näyttää siltä, että horisontti on kuin suunnaton ympyrä, jonka keskellä seisomme'. 'Matkustaessamme laivalla huomaamme, miten horisontti liikkuu mukanamme. Samalla muuttuu myös näkyvissä oleva osa taivasta.'

Myös sellainen nimitys kuin azimuthal grid of vision on tullut vastaan kuvaamaan katsojan puolipallon-muotoista taivaisten kohteiden  näkymäkenttää,  taivaista 'näkymäpuolipalloa',  voisiko sen ehkä suomentaa atsimutaalinen näkymä verkko, sekin kuvataan puolipallon muotoisena ja siinäkin puolipallossa on ikäänkuin leveyspiirejä.

Ursan eräässä kirjassa sanotaan: 'Puolipallona näkyvää taivasta...' [Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, joka ei opeta maan olevan litteä ja liikkumaton, sentään opettaa, että taivasta näkyy puolipallona. Tosin en ole varma, onko se taivas, joka näkyy puolipallona vai vain muodostuuko katsojalle auringon, kuun ja tähtien näkymästä ja liikkeistä  taivainen 'näkymäpuolipallo'.]

Eric D. opettaa:' Se määrä minkä verran voimme nähdä taivaasta riippuu missä me olemme ja mihin suuntaan katsomme. Maa on niin suuri, että perspektiivi ei salli sinun nähdä kaikkia tähtiä mistään tarkkailupaikalta.'

Pete opettaa: 'Vuodenajat muodostuvat sen perusteella minkä etäisyyden päässä aurinko kiertää kulloinkin pyöreän Maan reunaa tai sen keskipistettä.'

Pete opettaa: 'Aurinko kiertää kehää pyöreän "vadin" yläpuolella idästä länteen.

Pete opettaa: 'Auringonnousussa aurinko ei nouse lainkaan, vaan se ainoastaan näyttää siltä.  Tubettaja P-brane opettaa. 'Aurinko vain näyttää menevän horisontin alle, perspektiivin takia.'

Pavel Sviridov opettaa: 'Kun aurinko ja kuu kiertävät taivaankannessa pohjoisnavan ympäri, aurinko ja kuu näyttävät kulkevan taivaisen pallon leveyspiireillä.' [Käyttäisin sanaa taivainen'näkymäpuolipallo', eikä pallo, sillä kyllähän se siinä Pavelin videossakin on puolipallo, ja lisäisin siihen lauseeseen myös tähdet, lukuunottamatta niitä tähtiä, joita nimitetään planeetoiksi]. Sanalla leveyspiiri Pavel ei siis tuossa tarkoita maanpäällisiä leveyspiirejä. Eli vaikka aurinko oikeasti kiertää kehää, niin maan päällä oleville katsojille se auringon kulku näyttää kuin aurinko kulkisi taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, ja että eri maanpäällisillä leveyspiireillä oleville katsojille ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat erilaisia, mm. eri kallistuskulmassa ja eri muotoisia ja kokoisia, [eivät siis ole kaikkialla puoliympyrän muotoisia, vaan niitä on myös kokoympyröiden ja vajaiden ympyröiden /[kaarien] muotoisia], mutta käsittääkseni päiväntasaajalla ne ovat puoliympyrän muotoisia, ja sillä minkälaisessa kallistuskulmassa /[miten vinossa] ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat, on vaikutusta mm. siihen miten aurinko näyttää 'nousevan' ja 'laskevan', ja mm. hämärän kestoon.

Hannu Karttunen [Ursa ja Tuorlan observatorio] opettaa: 'Hämärän kesto riippuu siitä, miten nopeasti Auringon etäisyys horisontista muuttuu. Tämä taas riippuu siitä, miten jyrkän kulman Auringon näennäinen liikerata muodostaa horisontin kanssa." Karttunen toi tuossa yhteydessä myös esiin kaavan, joka on 90° miinus paikkakunnan leveys. Oliko tuo edellä mainittu kaava [90 astetta miinus paikkakunnan maanpäällinen leveyspiiri] sellainen, jolla voi laskea myös sen minkäsuuruisessa kallistuskulmassa ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat päiväntasaajan pohjoispuolella olevissa sijainneissa oleville katsojille [ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit, joilla katsoja näkee auringon, kuun ja tähtien kulkevan]? Eräissä kirjoissa olleiden piirrettyjen havainnollistavien kuvien ja Pavel Sviridovin parin videon perusteella arvelen, että on. Entä onko se taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirien kallistuskulma päiväntasaajan eteläpuolella olevalle katsojalle laskettavissa kaavalla 90 astetta plus katsojan paikkakunnan maanpäällinen leveyspiiri? Lisätiedoksi: useat opettavat, että se korkeuskulma missä Pohjantähti on horisontista, on sama kuin katsojan leveyspiiri [siis paikkakunnan maanpäällinen leveyspiiri].

Onko se auringon, kuun ja tähtien kiertoratojen visuaalinen /[näennäinen] kallistuskulma pohjoisnavalla olevalle katsojalle nolla? Entä pohjoisnavan ja päiväntasaajan välillä olevalle katsojalle, vaihteleeko se nollan ja 90 asteen välillä katsojan sijainnin mukaan? Onko se Suomen etelärannikolla olevalle katsojalle 30 astetta [90 miinus 60]? Entä onko se päiväntasaajalla olevalle katsojalle 90 astetta? Ja onko se päiväntasaajan eteläpuolella yli 90 astetta, onko se 90 ja 180 asteen välillä? Onko se Kauriin kääntöpiirillä 113 astetta [90 plus 23]? Onko se Johannesburgissa 116 astetta [90 plus 26]? Onko se Melbournessa 127 astetta?

Olen lukenut, että katsoja voi havaita tähtien liikkuvan esim. tarkkaamalla jotain sellaista tähteä, joka näkyy lähellä vaikkapa puunlatvaa tai muuta paikallaan pysyvää kohdetta, ja havaita, että muutaman tunnin kuluessa se sama tähti ei näy enää samassa kohdassa.  Ja joistain aikajanavideoista [time lapse videoista], joissa on kuvattu tähtien liikkeitä yötaivaalla, voi mielestäni havaita tähtien kiertävän kiertoratoja, [nopeutettuja videoita, jossa on samasta paikasta kuvattu tähtiä useamman tunnin ajalta]. Ja  mielestäni mm. sellaiset aikajanavideot [time lapse videot], joissa on kuvattu aurinkoa, paljastavat varsin selkeästi auringon liikkuvan. 

Pete opettaa: 'Tähdet eivät ole valovuosien päässä meistä, vaan taivaanvahvuudessa ["lasisessa" kupukatossa].' Pete opettaa: 'Tähdet kiertävät omaa rataa Pohjantähden ympäri vuodesta toiseen.'

Se, että on Pohjantähti, jonka avulla voi määrittää missä on pohjoinen, ja että kompassin neulakin osoittaa pohjoiseen, ja että pohjoisnavalla oleva katsoja näkee monien tähtien [ja myös auringon kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen välisenä aikana, kun se silloin on  pohjoisempana taivaiden levyllä [ja mahdollisesti ja todennäköisesti myös ylempänä taivaiden levyllä] sekä, ja kuun talvella, kun se silloin on pohjoisempana [ja mahdollisesti myös ylempänä taivaiden levyllä] kiertävän kehää taivaanrannan eli horisontin suuntaisesti,  ei varmasti ole sattumaa, vaan kertoo Jumalan luomisteoista. 1.Moos 1:14: Ja Jumala sanoi: olkoot valot taivaiden levyssä erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkeiksi ja ajoiksi ja päiviksi ja vuosia.

Pete kirjoittaa: 'Jos flättärit löytävät videon jossa Maan horisontti näyttää kaarevalta muutaman kymmenen kilometrin korkeudelta, siihen on yleensä aina syynä se, että kalansilmälinssi vääristää horisontin ja tekee siitä kaarevan, etenkin silloin kun horisontti ei ole keskellä ruutua, mutta toki toisinaan myös muulloinkin. Pete kirjoittaa: ...'Toiset uskovat että kaikki linssit vääristävät jonkin verran. '' Pete kirjoittaa: 'Kalansilmälinssi vääristää horisonttia kaarevaksi kuvausalueen ylälaidassa, muistuttaen pallon yläreunaa.' Lisäksi näin sellaisen valokuvan, jossa osoitettiin, että joidenkin lentokoneiden ikkunoiden reunat on tehty siten [leikattu? hiottu ? tms.] , että ne saavat ikkunasta näkyvän näkymän reunan näyttämään hieman kaarevalta, ja uskon, että helikopterinkin lasi vääristää näkymää, sehän ei suinkaan ole suora, vaan kupera.

[Drake S., Pete, Pavel Sviridov, Rob S.  ja tubettaja p-brane opettavat maan oleva litteä ja liikkumaton.  Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Markus Hotakainen, Mark A. Garlick, David. H. Levy, Sean Bostrom, Hannu Karttunen, Markku Sarimaa, Veikko Mäkelä ja Olli Manner eivät opeta maan olevan litteä ja liikkumaton, mutta siteeraan silti muutamia valikoimiani lauseita myös heiltä, mutta en  suosittele lukemaan heidän muita tekstejään ja kirjojaan.]

Pete opettaa: 'Jos tarkkailemme aikaa aurinkokellon avulla, me havaitsemme että 360 asteen jälkeen [tasan 24 tunnin jälkeen] varjo on taas takaisin siellä, missä todellisen aurinkovuorokauden jaksoa alettiin laskemaan.'

David H. Levy opettaa: 'Jos seuraat vuoden mittaan tikun heittämää varjoa tasaisella alustalla, voit nähdä graafisesti miten auringon korkeus keskipäivällä vaihtelee vuodenaikojen mukaan.'

[Hebrean sana raqia on käännetty suom. v. 1933 Raamatun käännöksessä sanalla taivaanvahvuus, mutta itse olen kääntänyt sen sanalla levy. Raqia on käännetty englanniksi mm. sanoilla firmament ja dome, ja sana firmament on eräässä sanakirjassa käännetty suomeksi sanalla taivaankansi.]

Omia ajatuksia, jotka tosin perustuvat siihen mitä olen muilta oppinut: uskon, että litteän maan perustusten alla on tuonela ja tulijärvi. Käsittääkseni aurinko kiertää vuorokaudessa, tasan 24 tunnissa, kierroksen taivaiden levyllä litteän maan yllä, ja että kuun kierros vie aikaa toista vuorokautta, ja monien tähtien kierros vie aikaa vajaan vuorokauden,  lukuunottamatta mm. niitä tähtiä, joita nimitetään planeetoiksi.  Käsittääkseni  auringon kiertämän ympyrän koko vaihtelee vuoden aikana päivittäin [että joka päivä tai  lähes? joka päivä se on erikokoinen kuin edellisenä päivänä], että  silloin kun etelässä on kesä, auringon tekemät ympyräkierrokset ovat halkaisijaltaan laajempia ympyröitä, ja auringon vauhti on silloin nopeampi ja aurinko on silloin etelämpänä taivaiden levyllä ja ilmeisesti myös matalammalla taivaiden levyllä kuin silloin kuin pohjoisessa on kesä. Ja että silloin kun pohjoisessa on kesä, niin auringon tekemät kierrokset ovat  halkaisijaltaan pienempiä ympyröitä ja aurinko on  pohjoisempana  ylempänä taivaiden levyllä  kuin silloin kun pohjoisessa on talvi.

Eräässä kirjassa oli otettu kuva  auringonlaskusta samassa paikassa useina päivinä, ja aurinko oli niissä jopa peräkkäisinä päivinä selvästi hieman eri kohdissa laskiessaan. [Itse havaitsin tänä vuonna tammikuussa, että muutamina päivinä tiettyyn kellonaikaan aamupäivällä aurinko näkyi erään sellaisen  kerrostalon, jossa oli ikkunat molemmilla sivuilla,  ikkunoiden läpi, [en siis itse ollut kyseisessä kerrostalossa, vaan toisessa rakennuksessa],  mutta viikon päästä samaan kellonaikaan aurinko ei näkynyt niiden kyseisten ikkunoiden takana, viikossa oli jo sen verran suuri muutos.]

Uskon, että auringon kierros taivaiden levyllä joka päivä tasan 24 tuntia, mutta uskon myös, että aurinko ei ole 365 vuorokauden kuluttua tismalleen samassa kohtaa taivaiden levyä kuin mitä se oli 365 vuorokautta aikaisemmin, vaikka onkin erittäin lähellä samaa kohtaa, [vaan uskon, että aurinko on silloin joko aivan hieman pohjoisempana tai aivan hieman etelämpänä kuin missä se oli 365 vuorokautta aikaisemmin], ja että siksi gregoriaaniseen kalenteriin on joinakin vuosina lisättävä ns. 'karkauspäivä', että vuodenajat eivät siirtyisi.

Nekin, jotka eivät opeta maan olevan litteä ja liikkumaton, opettavat, että silloin kun kuu on lähempänä maata, sen vauhti on nopeampi kuin silloin kun se on kauempana maasta, ja mielestäni sekin sopii hyvin yhteen sen käsityksen kanssa, että aurinko tekee samoin, [eli silloin kun etelässä on kesä, auringon tekemät ympyräkierrokset ovat laajempia ympyröitä ja auringon vauhti on silloin nopeampi ja aurinko on silloin etelämpänä taivaiden levyllä  ja   matalammalla taivaiden levyllä  kuin silloin kuin pohjoisessa on kesä]. Pete opettaa, että 'Auringon kiertovauhti on hiukan nopeampi kuin kuun, josta syystä aurinko ohittaa kuun muutamia kertoja vuodessa.' 

Käsittääkseni auringon ja kuun kiertoradat sijaitsevat kaukana Pohjantähdestä, mutta ne kiertävät kehää taivaiden levyllä  Pohjantähden ympäri.   Käsittääkseni tähdet kiertävät taivaiden levyllä ympyränmuotoisia ratoja, erikokoisten ympyröiden muotoisia ratoja [lukuunottamatta osaa tähdistä, mm. niitä tähtiä, joita ihmiset nimittävät planeetoiksi] Pohjantähden ympäri.  Eric D. opettaa: 'Tähdet eivät koskaan liiku suhteessa toisiinsa. Ne ovat aina samalla etäisyydellä hajallaan ja samoissa kuvioissa.' Olen lukenut opetettavan, että 'tähdet näyttävät nousevan samaan tapaan  kuin aurinko ja kuu', vaikka todellisuudessahan ne eivät nouse, vaan tähtienkin  kiertoliike vain näyttää nousuilta ja laskuilta. Käsittääkseni siis aurinko ja kuu eivät kierrä aina samaa ympyrää, vaan niiden sijainti taivaiden levyllä  /[taivaankannessa]  muuttuu vuoden mittaan päivittäin, välillä pohjoisempana taivaiden levyä, välillä etelämpänä levyä,  mutta että monet tähdet kiertävät koko ajan saman ympyrän muotoista rataansa, lukuunottamatta mm. niitä tähtiä, joita nimitetään planeetoiksi. Pidän mahdollisena, että Pohjantähti ei ole täysin liikkumaton, vaan että sekin saattaa kiertää pienen pientä ympyrärataa.

Pete kirjoittaa: ' ..."Planeetta"-sanan merkitys on muuttunut aikojen saatossa. Sana "planeetta" ["planetai"] tulee muinaiskreikasta ja tarkoitti alussa sanan varsinaisessa merkityksessä "vaelteleva", ja "asters planetai" viittaa vaeltelevaan tähteen. Myöhemmin planeetta käsitettä on muutettu...'

[Ja uskon, että se, että pohjoisen napapiirin sisäpuolisella alueella esim. Suomessa  voidaan kesällä nähdä keskiyöllä aurinko, johtuu siitä, että aurinko kulkee keskikesällä yöaikaan sen verran lyhyen etäisyyden päässä pohjoisesta napapiiristä [mitattuna Suomesta napapiiriltä pohjoisnavan yli aurinkoon, siis siihen suuntaan missä on silloin aamu tai päivä], että aurinko ei siellä katoa näkyvistä yöaikaankaan, vaan näkyy silloinkin,  että kesällä YÖLLÄ aurinko on lähempänä  pohjoista napapiiriä kuin esim. Etelä-Suomea.]

Tubettaja p-brane näyttää videota vuorokaudesta Alaskassa [ilmeisesti sen pohjoisosasta] kesällä, sitä voisi mielestäni verrata Pohjois-Suomeen. P-brane sanoo: 'Aurinko menee 'ylös ja alas', koska se kaupunki Alaskassa ei ole auringon ympyränmuotoisen kierroksen keskipisteessä, toisin sanoen, aurinko kiertää isoa ympyrää, ja aurinko ei ole sen ympyrän keskipisteessä, joten aurinko on [välillä] lähempänä ja [välillä] kauempana videon kuvanneesta katsojasta, ja se aiheuttaa sen menemistä 'ylemmäs' ja 'alemmas', ja ehkä jopa 'isommaksi' ja 'pienemmäksi'. P-brane sanoo, että kamera on ympyrää kiertävän auringon kehän sisäpuolella, mutta ei keskipisteessä, joten aurinko liikkuu lähemmäs ja kauemmas. P-brane opettaa, että silloin kun aurinko on siinä videossa kauempana sinusta /[kuvaajasta], se on alempana, ja kun se on lähempänä sinua /[kuvaajaa], se on korkeammalla. [Oma huomautus: käsittääkseni pohjoisnavalla oleva katsoja voi nähdä kesällä auringon kiertävän ympyränmuotoisia kierroksia taivaanrannan eli horisontin suuntaisesti, ilman että aurinko näyttäisi menevän ylös ja alas, koska pohjoisnapa on auringon kierrosten keskellä.]

[Niillä, jotka opettavat maan olevan pallo, on mielestäni monia valheellisia selityksiä, [mm. vuodenaikojen vaihtelusta, ja siitä miksi kuusta on aina sama puoli näkyvissä, ja siitä miksi tähdet näkyvät joka ilta noin neljä minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä iltana],  mutta siihen, että miksi päivä pitenee pohjoisessa talvipäivänseisauksen jälkeen ensin hitaammin ja sitten nopeammin, heidän on vaikea keksiä mitään valheellistakaan selitystä. Uskon, että se miksi päivä pitenee talvipäivänseisauksen jälkeen ensin hitaammin ja sitten nopeammin, johtuu siitä, että aurinko siirtyy pohjoisemmaksi taivaiden levyä Jumalan määräämää kiertorataa, ja Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi juuri siten kuin se tapahtuu.

Se asia, että miksi Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella voi olla kesällä päivänvaloa kauemman aikaa päivässä kuin Kauriin kääntöpiirillä [siitä lisää myöhemmin], aiheutti mulle hämmennystä [ei enää aiheuta], mutta sen perusteella mitä olen lukenut muiden opetuksia ja katsonut videoita, uskon että auringon todellinen sijainti ei olekaan siellä missä se näyttäisi maan päällä olevien katsojien silmien mukaan olevan.]

Hannu Karttunen [Ursa ja Tuorlan observatorio] opettaa: 'Kun katsoo vesiastiassa olevaa lusikkaa, se näyttää taipuneelta.' 'Mutka johtuu siitä, ettei valo kulje suoraan veden alta silmään: valo taittuu ilman ja veden rajapinnassa.'

Sitaatti Wikipediasta: ' Auringonvalo ei kulje ilmakehän läpi suoraviivaisesti. Aurinko ei siis ole todellisuudessa siinä suunnassa, mistä sen valo näyttää tulevan.'

Pavel Sviridov opettaa seuraavasti : 'To produce sunrise and sunset as observed in reality, light rays cannot be straight but must bend.' Suomeksi: 'Tuottaakseen auringonnousun ja auringonlaskun kuten todellisuudessa havainnoidaan, valonsäteet eivät voi olla suoria, vaan niiden täytyy taipua /[tehdä mutka].'  En tiedä ovatko kaikki seuraavat refraktiota koskevat lauseet totta vai ei: Wikipediassa kerrotaan seuraavasti: 'Valon taittumista eli refraktiota aiheuttavat ilmakehän tiheyserot'. Hannu Karttunen [Ursa ja Tuorlan obsevatorio] opettaa: 'Ilmakehän lävitse kulkiessaan valo taipuu', ja 'Taipuminen eli refraktio...',   ja 'Ilmakehän voi ajatella koostuvan kerroksista, joilla on erilaiset tiheydet ja siitä johtuen erilaiset taitekertoimet. Kun valo kulkee kahden eri kerroksen rajapinnan läpi, sen suunta muuttuu.' Tähtitieteen perusteet kirjassa opetetaan, että 'koska ilmakehä taittaa valoa, kohteen paikka muuttuu riippuen sen ja havaitsijan välissä olevan ilmakerroksen paksuudesta, paineesta, lämpötilasta jne.'

Mielestäni sivuaurinko ilmiö [engl. sun dog]  tuo esiin jotain auringonvalon refraktoitumisesta. Sivuauringossa auringon sivulla  erillään siitä välimatkan päässä näkyy sivuaurinko [tai kaksikin sivuaurinkoa], ja myös keskellä oleva aurinko näkyy silloin usein oudon muotoisena, mielestäni se sopii hyvin yhteen sen kanssa, että valo saattaa refraktoitua ilmakehässä myös muista syistä kuin jääkiteiden takia, ja että auringon todellinen sijainti ei aina ole se miltä se visuaalisesti katsojalle näyttää.  Tähtitieteen perusteet kirjassa sanottiin: 'koska ilmakehä taittaa valoa, kohteen paikka muuttuu'  [kohde varmaankin tarkoittaa tuossa aurinkoa, kuuta ja tähtiä]. Olen myös lukenut, että Antarktiksella näkyy usein 'sivuaurinkoja', ja sekin mielestäni sopii hyvin yhteen sen kanssa, että auringonvalon refraktio kaukana etelässä verrattuna auringon todelliseen sijaintiin on suurempaa kuin pohjoisessa.

Wikipediasta siteerattua: 'A sun dog [or sundog] or mock sun, also called a parhelion [plural parhelia] in meteorology, is an atmospheric optical phenomenon that consists of a bright spot to one or both sides of the Sun. Two sun dogs often flank the Sun within a 22° halo. The sun dog is a member of the family of halos caused by the refraction of sunlight by ice crystals in the atmosphere.

'Sun dogs are commonly caused by the refraction and scattering of light from horizontally oriented plate-shaped hexagonal ice crystals either suspended in high and cold cirrus or cirrostratus clouds, or drifting in freezing moist air at low levels as diamond dust. The crystals act as prisms, bending the light rays passing through them with a minimum deflection of 22°. As the crystals gently float downwards with their large hexagonal faces almost horizontal, sunlight is refracted horizontally, and sun dogs are seen to the left and right of the Sun. Larger plates wobble more, and thus produce taller sun dogs'

Suomenkielisessä Wikipediassa kerrottiin seuraavasti:' Sivuauringot syntyvät, kun auringonvalo kulkee sellaisen jääkidepilven läpi, jossa kiteet ovat kuusikulmaisen laatan muotoisia.'' Laattamaiset kiteet aiheuttavat sivuaurinkojen lisäksi myös zeniitinympäristön kaaren sekä harvinaisia 120° sivuaurinkoja. Sivuaurinkojen välittömässä läheisyydessä taivaalla voivat näkyä 22° rengas ja horisonttirengas. Joskus sivuaurinkoja voi näkyä myös Kuun ympärillä. '  

'Sivuaurinkojen kirkkaus vaihtelee lähes huomaamattomasta häikäisevän kirkkaisiin ja ne ovat muodoltaan tyypillisesti pitkänomaisia kaventuen auringosta poispäin. Jääkide-esiintymän sijainnista riippuen toinen niistä voi olla kuitenkin myös toista kirkkaampi tai jompikumpi voi puuttua kokonaan. Joskus sivuaurinkojen sisäreuna on punainen ja ulkoreuna sininen.

Sivuauringot kuuluvat kaikkein tavallisimpiin haloilmiöihin.'

'Halojen eri ilmenemismuodot johtuvat eri muotoisista ja erilaisissa asennoissa leijailevista jääkiteistä, jotka aiheuttavat tilannekohtaisen kulkutavan saapuvalle valolle. Jääkiteiden perusmuodot ovat prismaattinen kide ja pyramidikide. Tietynlainen haloilmiö edellyttää tietynlaista jääkiteen muotoa, asentoa, valon kulkua jääkiteen sisällä ja Auringon tai vastaavan valonlähteen korkeutta horisontista.'

Pete kirjoittaa : 'Uskon että auringon todellinen sijainti voi olla eri paikassa kuin missä se näyttää olevan, ja että mitä etelämmässä auringon rata kulloinkin liikkuu, päiväntasaajan eteläpuolella, sitä suurempi on heitto.

Pete opettaa: 'Meillä on taivaalla paljon asioita jotka etenevät samalla korkeudella, ja silti näyttävät putoavan alemmas kun ne loitontuvat meistä. Esimerkkejä sellaisista asioista ovat Aurinko, kuu, tähdet, pilvet, lentokoneet ja lentokoneiden jättövanat. Ylös ja alas, eikä sittenkään ylös ja alas, sillä kyse on näennäisyydestä. Kun kohteita ei enää näy, ne ovat siirtyneet pakopisteen taakse.'

Olen huomannut, että jotkut pilvijonotkin näyttävät ikäänkuin siltä, kuin jonon kauimpana näkyvät pilvet olisivat [lähempänä olevan] metsän tai kerrostalojen tasalla tai alapuolella, vaikka asia ei tietenkään todellisuudessa ole niin, vaan että ne vain näyttävät siltä kuin ne olisivat niin matalalla. Samaten tasaisen suoran tien varrella olevat samanpituiset tolpat näyttävät katsojan silmään sellaisilta, että kauimpana olevien tolppien yläpää olisi alempana kuin lähempänä olevien, ja että suoran pitkän käytävän seinä näyttää siltä kuin sen kauimpana näkyvä osa olisi yläreunastaan alempana kuin lähempänä näkyvä osa seinää. Ja  mm. auringonlaskua pilvijonoihin vertaaminen ja  tienvarressa tasaisella suoralla tiellä oleviin tolppajonoihin vertaaminen, [erityisesti pallomaiset lamput tolpissa jonossa tasaisella kadulla tai käytävällä], voivat auttaa tajuamaan auringon vain näennäisesti nousulta ja laskulta näyttävää liikettä taivaalla, vaikka ne ovatkin matalammalla kuin aurinko, ja vaikka aurinko ei kuljekaan suoraa viivaa vaan ympyrää, joka tosin katsojalle lähes joka sijainnissa näkyy vain vajaana ympyränä, kaarena. Voit katsella tai ajatella tolppajonoa tasaisella suoralla tiellä tai käytävällä, vaikkapa sellaista, joissa on pallomaiset lamput samalla korkeudella tolppaa, ja ymmärtää, että vaikka lamput ovat oikeasti samalla korkeudella, niin kauempana olevat lamput näyttävät siltä kuin ne olisivat matalammalla, ja verrata sitä auringon nousuun ja laskuun.

P-brane opettaa aiheesta miksi aurinko ei kutistu pisteen kokoiseksi: 'Jos aurinko olisi silmien linjalla /[tasolla], se kutistuisi, kutistuisi ja kutistuisi, kuin tasangolla näkyvät juna junanraiteilla tekee, kutistuvat ja kutistuvat. Mutta aurinko ei ole silmien linjalla.'  P-brane opettaa koskien perspektiiviä: 'Ylhäällä olevat kohteet käyttäytyvät eri tavalla kuin maan tasolla olevat objektit. ' 'Mikä tahansa, joka kulkee poispäin sinusta [litteän] maansuuntaisesti seuraa tätä lakia: mitä korkeammalla se on, sitä vähemmän se kutistuu. Joten mitä korkeammalla ja korkeammalla se on, sitä vähemmän se kutistuu suhteessa sen aloittamiskokoon.'

Käsittääkseni siis ensinnäkin se, että aurinko on niin paljon katsojaa korkeammalla, vaikuttaa siihen, että se ei kutistu pisteen kokoiseksi poistuessaan.  Ja lisäksi käsittääkseni ilmakehässä oleva vesihöyry voi toisinaan  suurentaa huomattavasti aurinkoa kuin suurennuslasi.   Olen nähnyt joitain nopeutettuja videoita, joissa auringon koko pienenee sen ollessa poistumassa näkyvistä /["laskiessa"].  Mutta ilmeisestikin ilmakehässä olevan vesihöyryn vaikutuksesta aurinko poistuessaan /['laskiessaan'] usein näyttää todellista suuremmalta. Silloin kun aurinko näyttää poistuessaan /['laskiessaan'] suurelta, niin mielestäni aurinko näyttää silloin myös jotenkin enemmän 'kuvamaiselta', jotenkin  epäaidomman näköiseltä kuin silloin kun se näkyy pienempänä, eräässä valokuvassa se näyttää jopa alaosastaan  osittain  reunoistaan 'litistyneeltä', uskon, että ilmakehässä oleva vesihöyry  suurentaa ja muuntaa sitä millaisena aurinko näkyy.

Rob S. opettaa: 'Mitä jos ilmakehä toimii kuin jättiläismäinen suurennuslasi? Voisiko se selittää miksi laivat ja kaupungit näyttävät katoavan "kaarevuuden alle"?'Pete opettaa: 'Jotkut alan asiantuntijoista paljastavat, että ilmakehässä oleva haihtunut vesi [eli vesihöyry] voi toimia suurennuslasin tavoin. ' 'Vesihöyry meriveden yllä [ja/tai ilmakehässä] voi suurentaa kuvattavaa kohdetta niinkin paljon, että huomattava osa sen alareunasta saattaa painua piiloon.' Peten kuvaaman veden äärellä sijaitsevan majakankin pituus, sekä joskus myös leveys, vaihtelivat eri päivinä otetuissa kuvissa. Olen nähnyt myös muita kuvia ja videoita, joista on selvästi voinut havaita sen, että niissä näkyvät vesistön lähellä sijaitsevat rakennukset näyttävät toisinaan todellista suuremmilta, että ilmakehän suurennuslasimainen vaikutus suurentaa sitä, miten ne näkyvät.

Olen itse nähnyt sen Rob S:n videon, josta Pete seuraavassa kirjoittaa, Rob'illa oli siinä suurentava läpinäkyvä kalvo, ja myös pieni, aurinkoa esittävä kappale. Pete kirjoittaa: 'Rob S. teki tieteellisen kokeen jossa hän jäljitteli ilmakehää jollain suurentavalla kalvolla. Kun hän siirsi kokeessaan "aurinkoa" taaksepäin, kalvon takana, se näytti koko ajan pysyvän kutakuinkin saman kokoisena, vaikka sen näennäinen koko piti tietenkin pienentyä puolella silloin kun etäisyys tuplaantui. Mutta mitään merkittävää näkyvää näennäistä koon muutosta ei voitu havaita, koska hän pyrki jäljittelemään ilmakehän suurentavaa vaikutusta. Ilman kalvoa tulos olisi ollut toinen, eli se liikuteltava "aurinko" olisi näennäisesti pienentynyt poispäin siirrettäessä. Ulkona vastaavanlainen koe ei tapahtuisi yhtä helposti ilman kalvoa vaikka siellä onkin ilmakehä joka korvaisi suurentavan kalvon. Alle kilometrin etäisyydellä kuivalla maaperällä kohde ei näytä suurenevan lainkaan, vaan näennäisen koon muutos on aina tuplaetäisyyden jälkeen likimain tai tasan -50%, eikä esimerkiksi -40%. Mutta heti kun mennään valokuvamaan usean kilometriin päässä olevaa kohdetta, niin näennäinen koon pieneneminen ei ole enää -50% kun etäisyys tuplaantuu, vaan vähemmän koska myös jonkin verran suurennustakin on tapahtunut ilmakehän takia. Ja jos kohde on pään yläpuolella muutaman tuhannen kilometrin korkeudella, - tässä tapauksessa maanpiirin ympäri liikkuva aurinko - niin sen näennäisen koon muutosta ei juurikaan huomaa ennen kuin sen kulma mataloituu lähemmäksi horisonttia, koska vasta silloin on tuhansien kilometrien matkalla ilmakehää tarkkailijan ja auringon välissä.'

Pete opettaa: 'Kaikki tähdet pyörivät samaan suuntaan täältä alhaalta päin katsottuna [lasisen kiinteän taivaankannen alapuolelta], siitäkin huolimatta että tähdet näyttävät pyörivän vastapäivään pohjoiseen päin katsottuna, ja vastaavasti myötäpäivään etelään päin katsottuna.'  Oma lisäys: uskon, että myös aurinko ja kuu kiertävät samaan suuntaan kuin tähdet.

[Oma lisähuomautus: käsittääkseni pohjoisnavalla oleva katsoja, kun hän katsoo ylöspäin,  näkee  tähtien kiertävän vastapäivään [horisontin suuntaisesti], mutta  kun pohjoisnavalla oleva katsoja katsoo horisonttiin [jossa siis näkyy matalammalla kiertäviä tähtiä, jotka myös kiertävät horisontin suuntaisesti], niin olen lukenut opetettavan, että silloin näyttää siltä, että tähdet liikkuvat horisontaalisesti oikealle. Ja  jos ne näyttävät liikkuvan oikealle, niin käsittääkseni silloin niiden tähtien kierto näyttää myötäpäivään kierrolta, ja se ei mielestäni ole mitenkään ihmeellistä, koska ne horisontissa näkyvät tähdet näkyvät pohjoisnavalla olevan katsojan silmissä kiertävän niin matalalla.  Voit vaikkapa verrata sitä sellaiseen, että olisit  pyöreäseinäisessä huoneessa,  jota pyöritetään, ja jos havaitset, että sen huoneen lattia näyttää liikkuvan myötäpäivään, niin voit havaita, että samalla kun katsot ylös, niin näyttää, että katto liikkuu vastapäivään.]

 Se, että etelässä näkyy tähtien kiertoa myötäpäivään ikään kuin vastakohtaisena pohjoiselle tähtien kierrolle Pohjantähden ympäri, on  tubettajan p-brane mukaan vain jonkinlainen perspektiivinen illuusio, että on yksi kierto ja kun katsot vastapäiseen horisonttiin, tähdet näyttävät kiertävän vastakkaiseen suuntaan, ja hän vertasi sitä myös vastahämäränsäteisiin. Hämäränsäteet ja vastahämäränsäteet ovat hänen mukaansa vahva todiste sille, että perspektiivi selittää sen ilmiön, ja siksi hän käyttää hämäränsäteitä ja vastahämäränsäteitä osoittakseen korrelaation /[vastaavussuhteen] Pohjantähden ympäri tapahtuvan tähtien vastapäivään kierron, ja etelässä näkyvän tähtien myötäpäivään kierron välillä. [Siitä lisää myöhemmin.]

[Käsittääkseni star trail kuvia tehdään siten, että otetaan peräkkäin monia valokuvia, ja laitetaan ne päällekkäin yhdeksi kuvaksi, joka näyttää tähtien liikkumista, että niissä näkyy kaari, [osa ympyrää], ja jos mm. Suomessa on pohjoisen suuntaan olevasta  näkymästä otettu kuva, niin niiden kaarien  aivan vieressä on monissa kohden toinen kaari [toisen tähden kulkema kaari], joka saa  kuvan näyttämään melkein siltä kuin siinä olisi kokonaisia  tai lähes kokonaisia ympyröitä, vaikka ne 'ympyrät' muodostuvatkin lähekkäin olevista kaarista.]  Ursan tähtikartastossa sanotaan: 'Kun tähtitaivaasta otetaan valokuva pitkällä valotusajalla, tähdet näyttävät piirtävän taivaalle ympyränkaaria.' Markus Hotakainen kirjoittaa: 'Kun kameran suuntaa kohti Pohjantähteä ja sulkimen avaa esimerkiksi tunniksi, on tuloksena kuva, jossa tähdet piirtävät kauniit kaaret taivaanrannan ympärille.'  Markus Hotakainen kirjoittaa: 'Mitä etäämmäs Pohjantähteä kameran tähtää, sitä suorempia ja pitempiä viiruja tähdet piirtävät filmille.'  Hän varmaan tarkoittaa, että mitä enemmän länteen tai itään kameran tähtää, sillä jos Suomessa kameran tähtää etelään, niin käsittääkseni sitten saa kaaria star trail kuviin, [etelään tähdätessä saa siis kaaria, ei kokoympyrältä näyttäviä lähekkäisistä kaarista muodostuvia kuvioita kuten pohjoiseen tähdätessä.] 

 Mark A. Garlick kirjoittaa eräässä kuvatekstissä: 'Tähdet liikkuvat pitkin suuria ympyröitä, kuten näkyy tässä aikavalotuksella otetussa kuvassa.' Siis vaikka aikavalotuksella otetuissa star trail kuvissa [viirutähtikuvissa] ei näykään tähden koko vuorokauden aikana kulkemaa matkaa, vaan vain joidenkin tuntien aikana kulkema matka kuvassa kaarena,  niin niistä aikavalotuksella otetuista star trail valokuvista tulee sellainen havainto mieleen, että tähdet tosiaan kulkevat ympyränmuotoisia ratoja, kiertävät ympyrää.

Olen muilta oppinut, että tähtien taivaalla tekemään kierrokseen kuluu 23 tuntia, 56 minuuttia ja 4,1 sekuntia. David. H. Levy opettaa: ... 'Havaitsija näkee yksittäisen tähden samassa paikassa 4 minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä yönä.' Ursan tähtikartastossa sanotaan: ...' Tähtiajan nollakohta siirtyy joka vuorokausi vajaat neljä minuuttia aikaisemmaksi.' 'Markus Hotakainen, kirjoittaa: 'Kuukaudessa siitä ynnäytyy kaksi tuntia, ja silloin tähtitaivas on tietyllä kellonlyömällä jo selvästi erinäköinen kuin kuukautta aiemmin. Vuodessa noin neljän minuutin vuorokautisesta erosta kertyy kokonainen vuorokausi, eli Aurinko on silloin taivaalla samalla kohtaa ja tähdet nousevat samalla kellonlyömällä kuin aiemmin.' Ursan tähtikartastossa sanotaan koskien tähtiaikaa: 'Tarkkaan ottaen myös vuosiluku täytyy ottaa huomioon, mutta vaihtelut vuodesta toiseen ovat hyvin pieniä, muutaman minuutin luokkaa, joten sillä ei ole tässä yhteydessä merkitystä.' Hannu Karttunen opettaa: '…Vuodessa on tähtivuorokausia yksi enemmän kuin aurinkovuorokausia.' 

Olen muilta oppinut, että tähdet voi nähdä samassa kohdin taivasta eri päivinä eri kellonaikaan, esimerkiksi sellainen näkymä tähdistä, joka näkyy 10.8. klo 24.00, näkyy samanlaisena 10.9. klo 22, ja 10.10. klo 20, ja 10.11 klo 17.00, [siinä marraskuun kellonajassa oli varmaankin otettu huomioon kesäajan vaihtuminen talviaikaan].  Ja tietysti esim. 11.8. voi nähdä samanlaisen näkymän tähdistä klo 23.56, ja 12.8. klo 23.52, ja 13.8. klo 23.48 jne. Mielestäni tuokin todistaa siitä, että maa ei liiku eikä pyöri. Eric D. opettaa: 'Tähdet eivät koskaan liiku suhteessa toisiinsa. Ne ovat aina samalla etäisyydellä hajallaan ja samoissa kuvioissa.'

[Joistain star trail kuvista voi mielestäni näyttää sellaiselta, että jotkut tähtien kiertoradat näyttävät ikäänkuin menevän  katsojalta osittain 'piiloon horisontin alle' [riippuu katsojan sijainnista mitkä, esim. Suomessa kun katsoo tähtitaivasta etelään, niin  kiertoradat näyttävät osittain ikäänkuin 'menevän piiloon horisontin alle'],  ja ajattelen, että se näyttää siltä, koska  se muodostelma, tähdet taivaiden levyssä ja niiden kierto näkyy lähes kaikkialla maan päällä ikäänkuin kallistuneena  eikä sellaisena kuin se oikeasti on], ja lisäksi kuten P-brane opettaa: 'Perspektiivi aiheuttaa että kaikki yllämme /[yläpuolellamme] to angle down,  kulmautuu alas, pilvet kulmautuvat, alas horisonttiin, kaikki kulmautuu alas horisonttiin, niin tekevät aurinko ja kuu ja tähdet.' [angle tarkoittaa mm. olla kulmassa, mutta tässä suomennettu sanalla kulmautua]].

Eric D. opettaa:  'Maa on niin suuri, että perspektiivi ei salli sinun nähdä kaikkia tähtiä mistään tarkkailupaikalta.' 

[Olen muilta oppinut, että pohjoisnavalla tähdet eivät koskaan 'nouse' eivätkä 'laske', vaan kiertävät taivaanrannan [horisontin] suuntaisesti ympyränmuotoisia ratojaan,  ja että Suomessakin taivasta pohjoiseen päin katsottaessa jotkut tähdet eivät laisinkaan 'nouse' eivätkä 'laske'  taivaanrannan [eli horisontin alle],  vaikka ne näyttävätkin käväisevän alempana taivaalla, [mutta toki taivasta pohjoiseen päin katsottaessa jotkut tähdet näyttävät 'nousevan' ja 'laskevan', käsittääkseni ne 'nousevat' enemmän tai vähemmän idästä, käsittääkseni jotkut siis idästä, jotkut koillisesta ja  jotkut itä-koillisesta, ja 'laskevat' enemmän tai vähemmän länteen, jotkut siis länteen, jotkut luoteeseen ja ja jotkut länsi-luoteeseen. Ja että Suomessa  etelään päin taivasta  katsottaessa tähdet näennäisesti 'nousevat' [käsittääkseni enemmän tai vähemmän idästä, käsittääkseni jotkut idästä, ja toiset jostain idän ja etelän väliltä], toiset tekevät matalamman kaaren ja toiset korkeamman kaaren taivaalla, ja että  ne ovat korkeimmillaan etelässä,  ja 'laskevat' [käsittääkseni enemmän tai vähemmän  länteen, toiset länteen ja toiset johonkin lännen ja etelän välille.]

[Käsittääkseni  monet tähdet kiertävät omaa ympyränmuotoista rataansa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, ja että joidenkin niistä ympyrärata on iso, joidenkin pieni, mutta että jotkut tähdet [ainakin ne tähdet, joita kutsutaan planeetoiksi] eivät kierrä  koko ajan samaa ympyrää,  vaan  kulkevat taivaiden levyllä eri aikoina eri kohdassa, ja että ne mahdollisesti ovat toisinaan jonkin verran ylempänä levyä ja toisinaan alempana levyä, ja että se niiden tähtien, joita kutsutaan planeetoiksi, kulkema rata ei ilmeisesti ole ympyrän muotoinen. ]

Hannu Karttusen ja Markku Sarimaan kirjassa kirjoitetaan [koskien päiväntasaajan pohjoispuolella olevia maan alueita]: ' ... Aurinko näyttää aamulla nousevan jostakin itäisen taivaanrannan takaa, kohoavan sitten korkeammalle, kunnes se se eteläsuunnan eli meridiaanin ohitettuaan alkaa laskea kohti länttä.  Jos maltamme tarkkailla yöllä tähtitaivasta, huomaamme tähtien käyttäytyvän aivan samalla tavalla.' '.... Idästä nousee näkyviin uusia tähtiä, jotka kohoavat korkeammalle, kunne ohittavat eteläsuunnan ja katoavat lopulta läntisen taivaanrannan taakse. Planetaariossa ilmiön voi nähdä nopeutettuna.' [Oma sivuhuomatus, uskon, että aurinko ja tähdet eivät aina päiväntasaajan pohjoispuolella olevilla maan alueillakaan 'nouse' idästä, vaan jossain joskus mm. koillisesta, eivätkä aina kaikkialla niillä alueilla laske länteen.]

[Oma huomatus: sanalla perspektiivinäkökupu p-brane ei käsittääkseni  tarkoita taivaiden kupumaista levyä, taivaankantta, vaan  katsojan puolipallon-muotoista  taivaisten kohteiden näkymäkenttää  /[taivaista 'näkymäpuolipalloa'], jonka jälkeen kaikki taivaiset objektit [aurinko, kuu, tähdet] menevät katsojan visuaalisen horisontin alle.]

[Oma sivuhuomautukseni: mielestäni se vertaus salaattikulhon kallistumisesta on hyvä ja selventävä, mutta jos ajatellaan sitä puolipallon muotoista perspektiivinäkökupua, katsojan puolipallon-muotoista taivaisten kohteiden  näkymäkenttää, eikä pelkästään kallistavaa salaattikulhoa, niin siinä tapauksessa mielestäni siinä salaattikulhovertauksessa  voisi väärinkäsityksen välttämiseksi [muualla kuin pohjoisnavalla] siihen 'kulhoon' sen toiseen reunaan lisätä samanlaisen palan, joka toisessa kohtaa 'kulhosta', 'kulhon' toisesta reunasta menee horisontin alle, jotta se 'kulho' olisi yhä puolipallon muotoinen, eikä vajaa puolipallo.  Ja arvelen, että se p-branen lause '3000 mailia pohjoisnavalta etelään, kaikki nousisi koillisesta' tarkoittaa vain 'kulhoa', arvelen, että jos sitä ajateltaisiin puolipallona eikä kallistuneena kulhona, niin osa tähdistä nousisi kaakosta ja idästä, eikä kaikki koillisesta. 

Entä onko niin, että Antarktiksella leveyspiirillä 90 astetta eteläistä leveyttä se 'kulho' olisi kallistunut 180 astetta,  'kulhon pohja'' olisi tietenkin leikkautunut pois horisontin alle, mutta 'kulhon uudessa yläosassa'  näkyisi visuaalisesti  ylhäällä ne tähdet kiertämässä pieniä ympyränmuotoista ratoja myötäpäivään, jotka todellisuudessa kiertävät suuria ympyränmuotoisia ratoja taivaiden levyn eteläosassa  alhaalla taivaiden levyssä? Arvelen, että Antarktiksella leveyspiirillä 90 astetta eteläistä leveyttä [jos niin eteläinen leveyspiiri ylipäätään on olemassa] taivaiden levyn reuna saattaa olla niin lähellä katsojaa, että enpä osaa sanoa, näkeekö hän auringon, kuun ja tähtien kiertoradat tasan 180 astetta kallistuneena. Ja vaikka etelän jäävalli onkin ympyränmuotoinen, niin pidän  mahdollisena, että taivaiden levy ei olisi alareunoistaan pyöreä, vaan että se muistuttaa kupolitelttaa, jonka reunat ovat matalalla kaukana etelässä, ja pidän mahdollisena, että taivaiden levy saattaisi olla alareunoistaan neliskulmainen .]

Olen lukenut yleisesti opetettavan, että taivaannavan korkeuskulma on samansuuruinen kuin katsojan leveyspiiri [siis paikkakunnan maanpäällinen leveyspiiri], ja jotkut sanovat Pohjantähteä taivaannavaksi, toinen taas sanoo, että taivaannavalla ja Pohjantähdellä on vajaan asteen ero. Mm. Sean Bostrom opettaa, että se korkeuskulma missä Pohjantähti on horisontista, on sama kuin katsojan leveyspiiri.

Hannu Karttusen, Olli Mannerin ja Tuukka Perhoniemen kirjoittamassa kirjassa opetetaan: 'Kun siirrymme [pohjoisnavalta]  etelää  kohti, taivaannapa näyttää siirtyvän alemmas; kuten edellä todettiin, sen korkeus taivaanrannasta on sama kuin havaintopaikan leveysaste. Tähtien radat taivaalla ovat nyt vinossa taivaanrantaan nähden.'

Markus Hotakainen [joka ei opeta maan oleva litteä ja liikkumaton] kirjoittaa: 'Pohjoisin  Lappi on leveysasteissa  kymmenisen astetta pohjoisempana kuin Suomen etelärannikko, joten siellä Pohjantähti on kymmenen astetta korkeammalla  pohjoisesta horisontista. Etelärannikolta vastaavasti näkyy tähtitaivasta kymmenen astetta etelämmäs eli sellasia tähtiä ja tähdistöjä, jotka Lapista katsottuna jäävät eteläisen horisontin alapuolelle.' Tuosta Hotakaisen tekstistä voi mielestäni huomata, että 'kulho' on Etelä-Suomessa enemmän kallistunut kuin Pohjois-Suomessa.

Eric D. opettaa: 'Missä tahansa oletkin, tähdet nousevat enemmän tai vähemmän idästä, sellaisessa kulmassa /kallistuksessa joka perustuu siihen missä tarkalleen olet ja mihin suuntaan katsot.' [Sanoisin tuohon,  että 'enemmän tai vähemmän idästä' ilmaisu varmaankin pitää sisällään myös koillisen ja kaakon, käsittääkseni jotkut tähdet näyttävät 'nousevan' joissain sijainneissa myös pohjoiskoillisesta ja jotkut joissain sijainneissa eteläkaakosta.]

Hieman kertausta: Pavel Sviridov opettaa: 'Kun aurinko ja kuu kiertävät taivaankannessa pohjoisnavan ympäri, aurinko ja kuu näyttävät kulkevan taivaisen pallon leveyspiireillä.'   Käyttäisin sanaa 'näkymäpuolipallo', eikä pallo, sillä kyllähän se siinä Pavelin videossakin on puolipallo. Sanalla leveyspiiri Pavel ei siis tarkoita maan leveyspiiriä.  Lisäisin Pavelin lauseeseen  myös tähdet ja lisäksi selventäisin Pavelin sanomaa seuraavasti: Kun aurinko, kuu ja tähdet  kiertävät ympyrän muotoisia kiertoratoja taivaiden levyssä /[taivaankannessa] pohjoisnavan ympäri taivaanrannan suuntaisesti, niin ne näyttävät näennäisesti kulkevan katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, ja että ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat ulkoapäin kuvattuna keskenään samansuuntaisia samassa sijainnissa olevalle katsojalle, mutta että katsojan sijainnin vaihtuessa niiden kallistus /vinous muuttuu.  [Koska aurinko ja kuu eivät kierrä koko ajan samaa ympyrää  [toisin kuin suurin osa tähdistä], vaan auringon ja kuun sijainti taivaiden  levyllä muuttuu pohjois-eteläsuunnassa [ja mahdollisesti myös korkeudessa], niin en ole täysin varma, että ovatko ne visuaaliset /[näennäiset] leveyspiirit, joilla aurinko, kuu ja tähdet näennäisesti kulkevat, keskenään täysin samansuuntaisia samassa sijainnissa olevalle katsojalle, mutta mm. erään opetuksen ja eräiden havainnollistavien kuvien perusteella arvelen, että ovat.]  

[Välileveysasteilla tarkoitetaan pohjoisnavan ja päiväntasaajan välisiä leveysasteita, sekä päiväntasaajan ja leveyspiirin 90 astetta eteläistä leveyttä välisiä leveysasteita.] Mark. A. Garlick kirjoittaa: 'Välileveysasteilla  tähdet nousevat ja laskevat vinosti, toiset tähdet eivät koskaan nouse horisontin ylle, ja toiset taas ovat jatkuvasti horisontin yläpuolella.' Käsittääkseni myös aurinko ja kuu visuaalisesti /[näennäisesti] 'nousevat' ja 'laskevat' vinosti välileveysasteilla. Mm. tuo tieto on auttanut mua ymmärtämään sitä miksi auringon liikkeet näyttävät sellaisilta kuin näyttävät  Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella esim. Etelä-Australiassa, se että aurinko visuaalisesti /[näennäisesti] nousee vinosti kuin kulkien  katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä  leveyspiirillä,  taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirillä [leveyspiiri ei tässä siis tarkoita katsojan maanpäällistä leveyspiiriä], ja että kun verrataan esim. sitä kohtaa Australiassa, jossa kulkee Kauriin kääntöpiiri, Etelä-Australiaan, niin käsittääkseni ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' näennäiset leveyspiirit ovat siellä Etelä-Australiassa aina vinommassa /[enemmän kallistuneita] kuin Kauriin kääntöpiirillä vähän pohjoisemmassa Australiaa ja sen takia ne taivaisen 'näkymäpuolipallon'  leveyspiirit, joilla katsoja näkee etelän kesällä auringon kulkevan, ovat kesällä Etelä-Australiassa vähemmän vajaita ympyröitä  kuin Kauriin kääntöpiirillä vähän pohjoisempana Australiassa  [Kauriin kääntöpiirillä ovat vajaampia ympyröitä, Etelä-Australiassa ympyrän kaaret käsittääkseni ulottuvat keskikesällä enemmän kaakkoon ja lounaaseen kuin Pohjois-Australiassa,  ja koska  Etelä-Australiassa ne ympyrän kaaret eli taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit, joilla aurinko visuaalisesti näyttää liikkuvan, ulottuvat keskikesällä enemmän kaakkoon, niin aurinko näennäisesti näkyy 'nousevan' aikaisemmin  kuin Kauriin kääntöpiirillä vähän pohjoisempana Australiassa,  ja koska auringon päiväkaari Etelä-Australiassa on kesällä vähemmän vajaa ympyrä kuin Kauriin kääntöpiirillä, aurinko näyttää viipyvän taivaalla kauemmin kuin Kauriin kääntöpiirillä ja päivänvaloa on pitempään, ja aurinko näennäisesti laskee lounaaseen.]  Ja syy miksi kesällä Etelä-Australiassa ne vajaat ympyrät [taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit], joilla aurinko  näyttää visuaalisesti /[näennäisesti] kulkevan, ovat vähemmän vajaita ympyröitä kuin Kauriin kääntöpiirillä, on niiden suurempi kallistuneisuus verrattuna Kauriin kääntöpiirillä näkyvien auringon kulkemien taivaisen 'näkymäpuolipallon' visuaalisten /[näennäisten] leveyspiirien kallistuneisuuteen.

Ja käsittääkseni silloin kun Australiassa on talvi, niin aurinko on pohjoisemmassa, ja kulkee  Australiassa olevan katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä taivaisen 'näkymäpuolipallon' pohjoisemmilla  leveyspiireillä [siis Australian talvessa taivaisen 'näkymäpuolipallon' eri  leveyspiireillä kuin Australian kesässä] ja ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' pohjoisemmat leveyspiirit eivät ole sen taivaisen 'näkymäpuolipallon' korkeimmissa kohdissa vaan matalammalla taivaisessa 'näkymäpuolipallossa',  joten talvella aurinko 'tekee  matalampia päiväkaaria kuin kesällä' myös Australiassa, Etelä-Australiassa talvella tietenkin matalampia päiväkaaria kuin Pohjois-Australiassa.

Olen muilta oppinut, että  taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat pohjoisnavalla olevalle katsojalle ympyränmuotoisia [eri kokoisten ympyröiden muotoisia], ja myös Antarktiksella maanpäällisellä leveyspiirillä 90 astetta eteläistä leveyttä olevalle katsojalle niiden sanotaan olevan ympyränmuotoisia [eri kokoisten ympyröiden muotoisia] [toki en ole varma, että onko asia niin  kaukanan  etelässä siten], ja että päiväntasaajalla olevalle katsojalle puoliympyröiden muotoisia, [erikokokoisten puoliympyröiden muotoisia], mutta välileveysasteilla samassa sijainnissa tai samalla maanpäällisellä leveyspiirillä oleville katsojille taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireistä toiset ovat eri kokoisia ympyröitä ja toiset ovat eri kokoisia vajaita ympyröitä /[ympyränkaaria], välileveysasteilla kaikki kallistuneita /vinossa, samassa sijainnissa tai samalla maapäällisellä leveyspiirillä samansuuntaisesti kallistuneita [ulkoapäin kuvattuna].

Lisäys 13.2.2024: Olen tullut siihen tulokseen, että jotkut sellaisista star trail videoista, joiden väitetään olevn päiväntasaajalta, eivät ole sieltä tai niitä on kuvamanipuloitu, ne eivät sovi yhteen myöskään niiden kuvien kanssa, jollaisia tähtitieteen kirjoissa maan pyöreyttä opettavat opettajat opettavat päiväntasaajalla olevan.

 [Ja käsittääkseni  päiväntasaajan pohjoispuolella oleva katsoja voi nähdä taivaankappaleiden kiertoa  kokoympyrän muotoisilla taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä  pohjoiseen päin katsoessaan [nekään eivät toki kaikki ole kokoympyrän muotoisia, mutta lähellä Pohjantähteä olevat ovat],  ja että hän  voi etelään päin katsoessa nähdä taivaankappaleiden kiertoliikettä vain vajaiden ympyröiden muotoisilla  taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, paitsi että jotkut kokoympyröistä ulottuvat sekä pohjoiseen että etelään. Ja että päiväntasaajan eteläpuolella oleva katsoja voi nähdä taivaankappaleiden kiertoa kokoympyrän muotoisilla taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä  etelään päin  katsoessaan [nekään eivät toki kaikki ole kokoympyrän muotoisia],  ja että hän voi pohjoiseen katsoessaan nähdä  taivaankappaleiden kiertoa vain vajaiden ympyröiden muotoisilla taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, paitsi että jotkut kokoympyröistä ulottuvat sekä pohjoiseen että etelään. ]

Mm. Karttusen kirjassa on kuva, jossa kuvattiin, että pohjoisnavalla oleva  katsoja näkee tähtien liikkuvan taivaanrannan [eli horisontin] suuntaisesti, [siis keskenään samansuuntaisesti] ja että päiväntasaajalla olevalle katsojalle tähtien liikkeet ovat näennäisesti  puoliympyrän muotoisia [kaikki keskenään samansuuntaisia], ja että maanpäällisellä leveyspiirillä 60 astetta pohjoista leveyttä olevalle katsojalle tähtien kiertoliikkeitä näkyy  siten, että osan tähdistä liike näkyy kokoympyröinä ja osan tähdistä liike näkyy näennäisesti vajaina ympyröinä, kaarina, ja nekin kokoympyrät ja ja vajaat ympyrät olivat  - ulkopuolelta  kuvattuna  - keskenään samansuuntaisia, siis yhtä paljon vinoon kallistuneita. [Sivuhuomatus: Toki käytännössä 60 leveyspiirillä oleva katsoja ei voi nähdä tähtien koko kierrosta vuorokaudessa, sillä eihän 60 leveyspiirillä ole pimeää koko vuorokauden ajan.] Siis monet myös heistä, mm. Karttunen, jotka  eivät opeta maan olevan litteä ja liikkumaton, tuovat esille sen, että eri leveysasteilla oleville katsojille tähtien kiertoradat näkyvät erisuuruisesti kallistuneina, mutta että samassa sijainnissa tai samalla maanpäällisellä leveyspiirillä oleville katsojille ne näkyvät samansuuntaisesti kallistuneina. [Sivuhuomautus: pohjoisnavalla ne kiertoradat eivät ole kallistuneita.]

[Arvelen, että se missä kallistuskulmassa / [miten vinossa]  kiertoradat [jotka visuaalisesti ovat kuin sen taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirejä] näkyvät katsojalle, se miten vinossa olevina ne visuaalisesti /[näennäisesti] näkyvät,  vaikuttaa osaltaan siihen, miten auringon, kuun ja tähtien kiertoliike näkyy katsojalle, ja että se kallistuskulma / vinous vaihtelee katsojan sijainnin [maanpäällisen leveyspiirin] mukaan, mutta että ne samassa sijainnissa tai samalla maanpäällisellä leveyspiirillä olevalle katsojalle ne taivaisen 'näkymäpuolipallon'  leveyspiirit käsittääkseni ovat visuaalisesti /[näennäisesti] keskenään samansuuntaisia [ulkoapäin kuvattuna], pohjoisnavalla olevalle katsojalle taivaanrannan suuntaisia, ja päiväntasaajalla  olevalle katsojalle kaikki ovat puoliympyrän muotoisia [mutta erikokoisia puoliympyrän muotoisia leveyspiirejä] kohtisuoraan maata vasten [siis keskenään samansuuntaisia ulkoapäin kuvattuna], ja että välileveysasteilla oleville katsojille ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat vinoja, mutta  samalla maanpäällisellä leveyspiirillä välileveysasteilla olevalle katsojalle ne ovat keskenään samansuuntaisia ulkoapäin kuvattuna, ja että välileveysasteilla samalla maanpäällisellä leveyspiirillä olevalle katsojalle ne  taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat yhtä paljon kallistuneita / vinossa, ja että etelässä antarktiksella  leveyspiirillä 90 astetta eteläistä leveyttä  ne ovat  taivaanrannan suuntaisia. Käsittääkseni se kiertoratojen visuaalinen /[näennäinen] kallistuskulma on pohjoisnavalla olevalle katsojalle nolla, päiväntasaajalla olevalle 90 astetta, pohjoisnavan ja päiväntasaajan välillä olevalle katsojalle se vaihtelee nollan ja 90 asteen välillä katsojan sijainnin mukaan,  ja onko se päiväntasaajan eteläpuolella yli 90 astetta?  Vaihteleeko se päiväntasaajan ja leveyspiirin 90 astetta eteläistä leveyttä välillä katsojan sijainnin mukaan 90 ja 180 asteen välillä ?]

Auringon sijaintihan taivaiden levyllä vaihtelee vuoden kuluessa  - toisin kuin useimpien tähtien -  aurinko kulkee välillä pohjoisemmassa taivaiden levyllä [samalla mahdollisesti ja todennäköisesti ylempänä levyllä], ja välillä etelämmässä taivaiden levyllä [samalla mahdollisesti alempana levyllä],  ja käsittääkseni siksi  samassa sijainnissa olevalle katsojalle aurinko näyttää kulkevan taivaisen 'näkymäpuolipallon' eri leveyspiireillä eri vuodenaikoina, ja ne eri leveyspiirit, joilla samassa sijainnissa oleva katsoja vuoden mittaan näkee auringon kulkevan, ovat myös eri kokoisia [ja välileveysasteilla myös eri muotoisia, toiset vajaampia ympyröitä tai kaaria kuin toiset]. Ja sellainen väite, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen, on käsittääkseni epätarkka väite, olen lukenut mm. että  kesällä Etelä-Suomessa aurinko 'nousee' 'koillisesta, ja että talvella Etelä-Suomessa aurinko 'nousee kaakosta.

Käsittääkseni pohjoisnavalla Pohjantähti on 90 asteen kulmassa suoraan yläpuolella,  ja tähdet eivät koskaan näytä nousevan eivätkä laskevan, ja  että ne  liikkuvat taivaanrannan [eli horisontin] suuntaisesti, että jos pohjoisnavalla seuraa yksittäistä tähteä, sen voi huomata olevan aina yhtä kaukana horisontista. Ja että pohjoisnavalla alkaen kevätpäiväntasauksesta  syksyyn asti aurinko on aina [siis myös öisin] horisontin eli taivaanrannan yläpuolella, ja että  siten sen taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirien kallistuskulma, jolla pohjoisnavalla oleva katsoja näkee tähtien, kuun ja auringon liikkuvan, on nolla maanpintaan nähden,  [ja että pohjoisnavallakaan katsoja ei voi nähdä kaikkia tähtiä, ei voi nähdä taivaiden levyn eteläosassa olevia tähtiä ]

Sean Bostrom opettaa: 'Päiväntasaajalla kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen aikana 21 maaliskuuta ja 21 syyskuuta aurinko nousee täsmälleen idästä ja laskee täsmälleen länteen. [Oma huomatukseni: käsittääkseni päiväntasaajalla aurinko tulee /'nousee' muulloinkin idästä, mutta kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen aikana se tosiaan tulee / 'nousee' täsmälleen idästä. Mark A. Garlick kirjoittaa: 'Päiväntasaajalla eli ekvaattorilla kaikki tähdet nousevat suoraan idän puolelta ja laskevat länteen.] David H. Levy opettaa, että 'Päiväntasaajalla tähdet nousevat kohtisuoraan ylös taivaan itäiseltä puoliskolta ja laskevat länteen'.

Eräistä videoista opin, että Pohjantähti näkyy päiväntasaajalla olevalle katsojalle  0 asteen korkeuskulmassa. Käsittääkseni päiväntasaajalla sen taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit [jotka siellä ovat puoliympyrän muotoisia], joilla päiväntasaajalla oleva katsoja visuaalisesti näkee auringon, kuun ja tähtien kulkevan puoliympyrän muotoisia leveyspiirejä , [katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä katsojan yläpuolella isoin puoliympyrä, muissa kohdissa sitä näkymäkenttää pienempiä puoliympyröitä pienentyen pohjoisen ja etelän suuntiin], ovat siellä maahan nähden 90 asteen kulmassa, ja että koska siellä taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat puoliympyrän muotoisia ja kohtisuoraan pystyssä eivätkä vinoja kuten välileveysasteilla, se vaikuttaa siten, että päiväntasaajalla 'päivä vaihtuu yöksi vain muutamassa minuutissa' myös muulloinkin kuin kevät kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen aikana 21 maaliskuuta ja 21. syyskuuta.

Wikipediassa kerrotaan:' Aurinko myös nousee ja laskee päiväntasaajalla nopeammin kuin muualla maapallolla, ja päivä vaihtuu yöksi vain muutamassa minuutissa. Päiväntasaaja on saanut suomenkielisen nimensä siitä, että sen kohdalla päivän pituus on vuoden ympäri tasaisesti 12 tuntia, kuten yönkin.'

[Mielestäni vaikuttaa siltä, että päiväntasaajalla kuvatessa joidenkin tähtien kierto näyttää saavan aikaan puoliympyröiden lisäksi myös suoria viivoja star trail kuviin, ne suorat viivat ovat käsittääkseni lähellä päiväntasaajaa näkyvien tähtien tekemiä, koska päiväntasaajalla tähdet 'nousevat' suoraan idästä ja osan tähdistä visuaalisesti /[näennäisesti] tekemä puoliympyrän kaari on käsittääkseni sen verran korkealla, niin että itään ja länteen suunnatessa näkyy suoria viivoja star trail kuvissa].

Olen muilta oppinut, että Pohjoisnavalla alkaen kevätpäiväntasauksesta [joka on noin 21. maaliskuuta] syksyyn asti aurinko on aina [siis myös öisin] horisontin eli taivaanrannan yläpuolella, kiertäen Pohjantähden ympäri kerran päivässä. Aurinko on siis silloin aina näkyvissä, ellei ole pilviä tai sumua edessä, tai  sellaista refraktiota, joka estää auringon näkymisen.  Alkaen kevätpäiväntasauksesta, se nousee joka päivä korkeammalle, kunnes se on korkeimmillaan kesäpäivänseisauksen aikana [noin 21. kesäkuuta], jonka jälkeen se alkaa siirtyä alemmas, lähemmäs horisonttia, kunnes se syyspäiväntasauksen [noin 21. syyskuuta] aikaan vaipuu horisontin alapuolelle. Sen jälkeen pohjoisnavalla on hämärää lokakuuhun saakka, jonka jälkeen pohjoisnavalla on pimeys talven ajan.

Alert:issa, Nunavut:issa Kanadassa, joka sijaitsee leveysasteella 82 astetta pohjoista leveyttä, noin 800 kilometrin päässä pohjoisnavasta, vielä syyskuun alkupäivinä [noin 4. syyskuuta] aurinko on horisontin yläpuolella koko vuorokauden, kunnes se noin 5. syyskuuta visuaalisesti /[näennäisesti] 'laskee' ensimmäisen kerran syksyllä, ja visuaalisesti /[näennäisesti] 'nousee' runsaan tunnin päästä seuraavana vuorokautena. Alert:issa , Nunavut:issa syyskuussa noin 6. päivästä kuukauden puoleenväliin saakka aurinko 'tekee erittäin matalan vajaan ympyrän' taivaalla. Ja silloin siellä 'auringonnousun' ja 'auringonlaskun' välinen aika lyhentyy ensin yli tunnin vuorokaudessa muutamana vuorokautena, ja loppupuolella syyskuuta noin puoli tuntia vuorokaudessa.

Oliko se aiemmin mainittu kaava [90 astetta miinus paikkakunnan maanpäällinen leveyspiiri] sellainen, jolla voi laskea minkäsuuruisessa kallistuskulmassa ne taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit ovat päiväntasaajan pohjoispuolella olevissa sijainneissa oleville katsojille? Entä onko se taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirien kallistuskulma päiväntasaajan eteläpuolella olevalle katsojalle laskettavissa kaavalla 90 astetta plus katsojan paikkakunnan maanpäällinen leveyspiiri?

Suomen etelärannikolla 90 astetta miinus 60 astetta on siis 30 astetta. Markus Hotakainen opettaa, että Suomessa aurinko nousee ja laskee loivasti.

Olen muilta oppinut, että päiväntasaajan pohjoispuolella auringon tekemä visuaalinen 'päiväkaari' on korkeimmillaan kesäpäivänseisauksen aikaan, ja matalin talvipäivänseisauksen aikaan.  Mm. Mannerin ja Mäkelän kirjassa tuodaan esille, että kesällä Etelä-Suomessa aurinko 'nousee' 'koillisesta, on korkealla etelässä ja laskee luoteeseen'. Ja että talvella Etelä-Suomessa aurinko 'nousee kaakosta, on etelässä hyvin matalalla ja laskee lounaaseen'. Ja että kesällä Etelä-Suomessa aurinko näkyessään tekee pitkän kaaren ja nousee Etelä-Suomessa enimmillään [kesäpäivänseisauksen aikana] 53, 5 asteen korkeudelle horisontista, kun taas talvella Etelä-Suomessa aurinko tekee lyhyen, matalan kaaren ja nousee enimmillään vain 6,5 asteen korkeudelle horisontista. Nuokin asiat sopivat mielestäni hyvin yhteen sen väitteen kanssa, että aurinko näyttää visuaalisesti / [näennäisesti] kulkevan taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä [ne leveyspiirit ovat eri sijainneissa oleville katsojille erilaisia, mm. eri kallistuksessa], ja koska auringon sijainti taivaiden levyllä vaihtelee vuodenajan mukaan, niin myös se millä leveyspiireillä [siis taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä] aurinko visuaalisesti /[näennäisesti] näyttää kulkevan, vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Mannerin ja Mäkelän kirjassa oli myös piirroskuva, jossa kuvattiin  auringon liikettä, sen tekemiä kaaria  juhannuksena [siis lähellä kesäpäivänseisausta], päiväntasaustenpäivien aikana ja jouluna [siis lähellä talvipäivänseisausta] Etelä-Suomessa, ne kaaret oli piirretty puolipallon muotoisen näkymänkentän sisään, [jota he tosin kuvatekstissä nimittävät taivaanpalloksi]  ja vaikka Manner ja Mäkelä eivät käytä sellaista ilmaisua, että  aurinko näyttää visuaalisesti kulkevan taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, niin sellaiselta, että aurinko näyttää visuaalisesti kulkevan taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, se heidänkin kirjansa piirros näytti. Siinä piirroksessa on korkein kaari /[vähiten vajaa ympyrä] juhannuksena, ja matalin kaari jouluna, ja ne kaikki kaaret näyttivät keskenään samansuuntaisilta, aivan kuten mm. Karttusen kirjan tähtien kiertoratoja kuvaavissa piirroskuvissa tähtien kiertoradat olivat samassa sijainnissa tai  samalla maanpäällisellä leveyspiirillä oleville katsojille keskenään samansuuntaisia.

Hieman kertausta refraktiosta, vaikka en tiedäkään ovatko nuo kaikki seuraavat lauseet refraktiosta totta vai ei: Wikipediassa kerrotaan seuraavasti: 'Valon taittumista eli refraktiota aiheuttavat ilmakehän tiheyserot'. Hannu Karttunen [Ursa ja Tuorlan obsevatorio] opettaa: 'Ilmakehän lävitse kulkiessaan valo taipuu', ja 'Taipuminen eli refraktio...', ja 'Ilmakehän voi ajatella koostuvan kerroksista, joilla on erilaiset tiheydet ja siitä johtuen erilaiset taitekertoimet. Kun valo kulkee kahden eri kerroksen rajapinnan läpi, sen suunta muuttuu.' Tähtitieteen perusteet kirjassa opetetaan, että 'koska ilmakehä taittaa valoa, kohteen paikka muuttuu riippuen sen ja havaitsijan välissä olevan ilmakerroksen paksuudesta, paineesta, lämpötilasta jne.' [Kohde varmaankin tarkoittaa aurinko, kuuta ja tähtiä.]

Se, että kaukana etelässä oleva katsoja voi nähdä sellaisten tähtien valoa, joiden senhetkinen todellinen sijainti on kaukana katsojasta muualla etelässä, tuntuu hämmästyttävältä, mutta ei mahdottomalta. Mm. tubettajien p-brane ja Pavel Sviridov'in videoiden perusteella uskon, että mm. Etelän Ristin tähdistön tähdet kiertävät taivaiden levyllä /[taivaankannessa] erittäin isoja ympyrän muotoisia kiertoratoja, halkaisijaltaan suurempia kuin esim. pohjoisessa sijaitsevan Otavan tähdistön kiertoradat. Uskon, että Etelän ristin eteläisin tähti  Acrux  kiertää halkaisijaltaan vieläkin suurempaa ympyrää kuin Etelän Ristin pohjoisin tähti, mutta, että  mm.  refraktion takia ja että koska  tähtien kiertoliike näkyy kallistuneena  katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä siten, että tähdet näyttävät ikäänkuin kulkevan taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä ja niiden leveyspiirien kallistuneisuus vaihtelee katsojan sijainnin mukaan, että mm. siksi näyttää visuaalisesti sellaiselta, että Acrux näyttäisi visuaalisesti /[näennäisesti] kulkevan pienempää ympyrää kuin Etelän ristin pohjoisin tähti.  Että on siis sellainen säännönmukaisuus, että näyttää siltä ikäänkuin tähdet kulkisivat katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä leveyspiireillä eli taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiireillä, ja vaikuttaa siltä että sellaisten tähtien, jotka sijaitsevat varsin etelässä taivaiden levyllä [ja mahdollisesti ja todennäköisesti  matalalammalla taivaiden levyllä kuin pohjoiset tähdet], kiertoliike näkyy katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten  kohteiden  näkymäkentässä eli taivaisessa 'näkymäpuolipallossa' pieninä ympyröinä eikä suurina ympyröinä.

Uskon siis, että mitä etelämpänä ja mitä matalammalla taivaiden levyllä tähti ja sen kiertorata on, sitä pienempänä ympyränä [eteläänpäin katsottaessa  ja antarktiksella ylöspäin katsottaessa] sen kiertorata näkyy siinä katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden näkymäkentässä, [taivaisessa 'näkymäpuolipallossa'], ja  mm. siksi näyttää  visuaalisesti  sellaiselta,  että Acrux  näyttäisi visuaalisesti /[näennäisesti] kulkevan pienempää ympyrää  kuin Etelän ristin pohjoisin tähti, [vaikka  todellisuudessa Etelän ristin eteläisin tähti Acrux kiertääkin suurempaa ympyrän muotoista rataa taivaiden levyn /[taivaankannen] eteläosassa kuin Etelän ristin pohjoisin tähti]. Uskon, että  taivaisen 'näkymäpuolipallon' leveyspiirit katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden näkymäkentässä etelän suuntaan katsottaessa pienenevät visuaaliselta /[näennäiseltä] kooltaan mitä etelämpänä olevista tähdistä on kyse, vaikka todellisuudessa mitä etelämpänä olevista tähdistä on kyse, sitä suurempia ympyröitä niiden kiertoradat kooltaan  ovat todellisuudessa.

Ursan sivuilla kerrotaan: 'Auringon vastapuolella voidaan nähdä niin sanottuja vastahämäränsäteitä, jotka ovat hämäränsäteiden jatketta auringon vastapuolella. Nämä säteet näyttävät perspektiivi-ilmiön vuoksi nousevan tietystä pisteestä horisontissa.' 'Ne näyttävät 'säteilevän' yhdestä pisteestä, joka on aurinkoa vastapäätä.' Vastahämäränsäteet ovat siis auringon vastakkaisessa suunnassa. Pete opettaa ja viittaa vastahämäränsäteisiin: 'Auringon säteet muuttavat näennäisesti suuntaa auringon vastapuolella.'

Wikipediassa kerrottiin seuraavasti: 'Vasta-aurinko on halomuoto, joka näkyy vasta-aurinkopisteen eli taivaalla aurinkoa vastapäätä samalla korkeudella horisontista olevan kohdan kirkastumana. Vasta-aurinko syntyy auringon korkeudesta ja jääkiteiden muodosta riippuen joko diffuusien vasta-aurinkokaarten risteyskohdan tai Wegenerin vasta-aurinkokaarten ja horisonttirenkaan risteyskohdan kirkastumana. Vasta-auringon muodostavaa itsenäistä valon reittiä ei tunneta, mutta kaikkea ilmiöstä ei välttämättä tiedetä simulaatioidenkaan perusteella.'

 Se, että etelässä näkyy tähtien kiertoa myötäpäivään ikään kuin vastakohtaisena pohjoiselle tähtien kierrolle Pohjantähden ympäri, on  tubettajan p-brane mukaan vain jonkinlainen perspektiivinen illuusio, vastakierto, eikä oma kiertonsa, vaan sen lähde on Pohjantähden ympäri tapahtuva kierto, on yksi kierto ja kun katsot vastapäiseen horisonttiin, tähdet näyttävät kiertävän vastakkaiseen suuntaan, ja hän vertasi sitä myös vastahämäränsäteisiin. Hämäränsäteet ja vastahämäränsäteet ovat hänen mukaansa vahva todiste sille, että perspektiivi selittää sen ilmiön, ja siksi hän käyttää hämäränsäteitä ja vastahämäränsäteitä osoittakseen korrelaation /[vastaavussuhteen] Pohjantähden ympäri tapahtuvan tähtien vastapäivään kierron, ja etelässä näkyvän tähtien myötäpäivään kierron välillä.

P-brane opettaa, että vastahämäränsäteet konvergoituvat / [suuntaavat yhteen] /[yhtyvät] vastapäisessä horisontissa pisteeseen paljolti samoin kuin kun ne tulevat auringosta, ne tulevat ja erkanevat ja ne yhtyvät vastapäisessä horisontissa, kun taas eteläinen taivaalla näkyvä [myötäpäivään kierrolta näyttävä] kierto ei ole muuta kuin pohjoisen taivaalla näkyvän [vastapäivään] kierron epäkierto, ja että on vastakonvergoituminen /[vastayhteensuuntaaminen] samalla tavalla kuin vastahämäränsäteet konvergoituvat /[suuntaavat yhteen] /[yhtyvät] vastapäisessä horisontissa. Samalla tavalla kuin vastahämäränsäteet näyttävät ikään kuin ne tulisivat jostain [toisesta] auringosta, joka on toisessa horisontissa, ne näyttävät samantapaisilta kuin hämäränsäteet. Hämäränsäteet erkaantuvat auringosta ja kun katsot vastapäiseen horisonttiin, vastahämäränsäteet näyttävät erkaantuvan auringosta toisessa horisontissa, mutta ne eivät erkaannu, ne ovat vain perspektiivistä johtuva hämäränsäteiden konvergoituminen /[yhteensuuntaaminen]/ /[yhtyminen], joten se aiheuttaa tämän illuusion /[harhakuvan] melkein ikään kuin se olisi hämäränsäteiden peilikuva, joten siksi niitä kutsutaan vastahämäränsäteiksi, mutta ne eivät ole valon alkulähde, vaan aurinko on valonlähde. P-brane vertasi eteläistä tähtien [myötäpäiväänkierrolta näyttävän] kierron alkulähdettä hämäränsäteisiin, että eteläinen [myötäpäiväänkierrolta näyttävä] kierto on vain epäkierto tai perspektiivin tuottama vastakierto.

P-brane  teki demonstraation, jossa hämäränsäteet pyörivät /[kiertävät] itään katsottuna vastapäivään ja kun katsot vastapäiseen horisonttiin tai läntiseen horisonttiin, säteet pyörivät / [kiertävät] visuaalisesti myötäpäivään perspektiivin lopputuloksena. P-brane opettaa, että eli se oli vastapäivään idässä ja myötäpäivään lännessä ja kuten hänen esimerkissään, jonka hän teki pyörittäen hämäränsäteitä ja vastahämäränsäteitä, myös tähdillä on kierto ja vastakierto, ne kiertävät vastapäivään pohjoisessa ja visuaalisesti /[näennäisesti] myötäpäivään etelässä.

Näemme, että hämäränsäteet erkaantuvat auringosta, ja kun katsomme toiseen horisonttiin, näemme auringonsäteiden konvergoitumisen /[yhteensuuntaamisen] /[yhtymisen], jota kutsutaan vastahämäränsäteiksi, ne eivät jatka levittäytymistä, ne konvergoituvat /[suuntaavat yhteen] /[yhtyvät] pisteeseen vastapäisessä horisontissa. Koska ennakkotapaus on asetettu hämäränsäteiden ja vastahämäränsäteiden kanssa, se tosiasia, että ne uudelleenkonvergoituvat /[uudelleensuuntaavat yhteen ] /[yhtyvät] vastapäisessä horisontissa, osoittaa meille, että tähdillä olisi vastakierto etelässä. /--/

Hämäränsäteistä tulee vastahämäränsäteitä ja niillä on konvergoituminen /[yhteensuuntaaminen] /[yhtyminen], ne hajaantuvat auringosta ja sitten ne konvergoituvat /[suuntaavat yhteen] /[yhtyvät ], ennakkotapaus on asetettu, että tähdet tekisivät samoin.'

Mielestäni vaikuttaa siltä, että p-brane vertaa videollaan vastahämäränsäteiden konvergoitumiseen /[yhteensuuntaamiseen] MYÖS sitä asiaa, että  mitä suurempaa ympyränmuotoista kiertorataa jokin eteläinen tähti kiertää, sitä kooltaan pienemmältä ympyrän muotoiselta [tai vajaan ympyrän muotoiselta] leveyspiiriltä  sen tähden  kiertorata visuaalisesti /[näennäisesti] näyttää  katsojan puolipallon-muotoisessa taivaisten kohteiden  näkymäkentässä, ja arvelen, että jonkinlaista samankaltaisuutta myös niillä asioilla voi olla, että molemmissa tapahtuu jonkinlaista konvergoitumista /[yhteensuuntaamista], mutta en ole vakuuttunut p-branen kaikista niistä opetuksista, joten poistin ne tekstistä.

[William Carpenter kirjoittaa Pohjantähdestä vuonna 1885 : 'Yet it is well known this star has been seen by navigators when they have been more than 20 degrees south of the equator.' En tiedä onko tuo totta, että Pohjantähti näkyisi [ainakin toisinaan] myös sellaisissa sijainneissa oleville katsojille, jotka ovat jopa 20 astetta päiväntasaajan eteläpuolella, jos se on totta, niin johtuuko se refraktion vaihtelusta, vai mistä?]

Eräs mielenkiintoinen asia, josta olen lukenut,  on se, että kaukana etelässä ilmasto vaikuttaa olevan etelän kesällä kylmempi ja luonto karumpi kuin vastaavilla leveysasteilla pohjoisessa pohjoisen kesässä.   [Arvelen, että se johtuu siitä, että kaukaisen etelän kesällä auringon todellinen sijainti  on suuren osan vuorokaudesta kaukaisempi kuin pohjoisen kesässä, päivänvalon pituudesta huolimatta. Drake S. selitti sitä asiaa siten, että etelässä valo on refraktoitunutta valoa. Arvelen itsekin, että kaukana etelässä refraktio verrattuna siihen miten aurinko näkyy, on suurempaa kuin pohjoisessa.]  Voit verrata vaikka Ushuaia:a  Etelä-Amerikassa vastaavilla leveysasteilla pohjoisessa oleviin alueisiin, tai Eteläisiä Shetlandin saaria Brittein saarten Shetlandin saariin.

Zetetic Cosmogany kirjasta: 'Report by C, W. Donald. M.R., CM. : On the passage out, we, on board the Active, touched at the beautiful island of Madeira, in October, and two more months landed us in the barren Falkland Islands. Sailing thence on December 11th , we crossed the stormy waters to the east of Cape Horn, and saw our first iceberg on December 18th . On the same day we sighted Clarence Island - one of the South Shetlands. These are called after our own Northern Shetlands, and the part sighted by us lies only some 60 miles nearer the pole. But what a difference between the two places. Our own Shetlands bright with ladies' dresses in light summer garments, and carrying tennis racquets and parasols ; the South Shetlands, even in the height of summer, clad in an almost complete covering of snow, only a steep cliff or bold rock standing out in deep contrast here and there, the only inhabitants being birds or seals; and even the bird life, with the exception of the penguins, is scanty. Sir James Ross, on his third voyage, entered the ice at nearly the same spot, and, fifty years before - all but a week - had sheltered from a westerly gale under the inhospitable shores of Clarence Island. Its highest point stands 4,557 feet above sea level.'

'William Swainson, an Englishman who emigrated and became Attorney General of New Zealand in the mid-19th century lived in both countries for decades and wrote of their differences, stating, "The range of temperature is limited, there being no excess of either heat or cold; compared with the climate of England, the summer of New Zealand is but very little warmer though considerably longer. '  'For seven months last summer, we had not one day that the sun did not shine as brilliantly as it does in England in the finest day in June; and though it has more power here, the heat is not nearly so oppressive.'

Olen lukenut, että yöt ovat viileitä kesälläkin Uudessa-Seelannissa ja myös monin paikoin Australiassa.

Nikki Yacob kirjoitti: 'I lived and worked in London for many years, and now live in Wellington NZ. It feels like the sky is closer here, and I put that down to the clouds generally forming over the Wellington area.

I've travelled quite a bit round the north island, and I have often thought that the sky seems 'closer' here than in the UK, especially in Norfolk UK where I grew up.

Pete kirjoittaa: '… 'Joku kertoo muuttaneensa USA:sta Australiaan ja sanoo että auringonvalo näyttää siellä Australiassa erilaiselta. Vieläpä että Uudessa-Seelanissa [Aucklandissa] on sama ilmiö kuin Australian Sydneyssä.' 'Kolmas henkilö kertoo kokemuksena mukaan että vaikutus on sellainen, että "taivas on lähempänä" Uudessa-Seelannissa kuin Lontoossa. Lontoossa hän oli monta vuotta, mutta asuu nyt Wellingtonissa. Saattaako ilmiö johtua siitä, että taivaankansi [lasikupoli] on siellä matalammalla kuin pohjoisessa, koska se on lähempänä litteän Maan reunaa jonne kupolin alareuna päättyy? Ehkä koko ilmiö liittyy ilmakehän kaasuihin, eli kuinka paljon on mitäkin kaasua ja millä korkeudella? Ja jos niin on, niin miten sen voi todistaa?'

Kun katsoin videoita Ushuaia'sta, niin mielestäni jopa joistain niistä videoista tuntui, että taivas on siellä lähempänä. Mielestäni myös aurinko näytti erilaiselta siellä esim. verrattuna Suomeen.

Hieman kertausta: Pete opettaa: 'Eikä ilmiö horisontin takana uivista laivoista todista että merivesi olisi kaareva, koska laivat saadaan toisinaan nousemaan ylös paremmalla optiikalla, ja tietenkin myös sillä edellytyksellä että sää ja näkyvyys ovat erinomaiset.'

Samuel Rowbotham'in [Thomas Winship'in] Zetetic Cosmogony kirjasta: 'At Capetown , some time ago , I made special experiments with a view to arrive at the truth of matter. On one occasion I watched the schooner Lilla, of Capetown, sail away north, bound to Salhanda Bay. Instead of gradually going down the hill of water - the observer always being on the highest part - she appeared to ascend an inclined plane, until she reached the level of my eye - perhaps 100 feet above sea level - and then gradually diminished in size. Soon her hull disappeared - it was painted black - and her masts and sails became smaller and smaller every minute. I then applied a binocular to the eye , and saw her hull plainly enough. It remained in sight until the individuality of the vessel's parts were lost in the distance.

The iron barque La Querida, of Liverpool , sailed out of Table Bay bound to Australia. I watched her until the hull had completely disappeared; but on applying the glass saw it as clearly as possible , and this when the vessel was at least 10 miles away. So that the 'hill of water' in both these instances was imaginary only.'

Pete opettaa, että vesihöyry 'voi suurentaa meriveden aluetta niin, että vesiraja nousee ylöspäin, jolloin se voi myös peittää paljon taaempana olevan kohteen alaspäin, joko osittain taikka kokonaan. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä "atmospheric lensing". Uskon että suurennusta tapahtuu VAIN näkyvälle osuudelle, eikä tietenkään piilossa olevalle osuudelle.'

Pete opettaa: 'Yleensä refraktio on voimakkain lähellä vesirajaa, mutta toisinaan voi myös olla niin, että sen vaikutus on eri korkeuksilla erilainen.' Pete opettaa , että 'ilmassa oleva vesihöyry, josta osa putoaa takaisin mereen, on eräs syy siihen, että lähellä meren pintaa voi usein nähdä enemmän refraktiota kuin korkeammalla, ja että haihtuva vesi aiheuttaa refraktiota, kun aurinko fotonit [valohiukkaset] osuvat ilmassa oleviin vesimolekyyleihin, ja että myös katselukorkeudella on vaikutusta refraktioon. Korkeampi katselukorkeus usein merkitsee, että ilmassa on vähemmän vesimolekyylejä kameran linssin ja kuvattavan kohteen välillä, ja siten usein vähemmän refraktiota. Vesihöyry ilmassa voi myös toimia suurennuslasina. Sellainen suurentuminen voi aiheuttaa kaukana olevien kappaleiden osittaisen katoamisen näkyvän horisontin alapuolelle. /--/ Refraktio aiheuttaa ensin kappaleen pohjan katoamisen näkyvän horisontin taakse.'

Uskon, että tuo on ainakin yksi syy sille, että esim. laivan alaosa katoaa ennen mastoja näkyvistä.

Pete opettaa: 'Jotkut "pallopäät" uskovat, että "flättärit" käyttävät refraktiota hyväkseen, kun ovat todistamassa ettei merivedessä ole kaarevuutta, ja että se kaukainen kohde on todellisuudessa noussut ylös kaarevuuden takaa, refraktion vaikutuksesta. Mutta näin ei tietenkään ole, vaan se on laajalti tiedemaailman kerronnassa totena pidetty asia, vaikka sillä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Asia on juuri päinvastoin kuin väittävät, sillä lähestulkoon aina refraktio pudottaa meriveden tuntumassa olevan kohteen alareunaa alaspäin, eikä suinkaan nosta piilossa olevaa alareunaa ylöspäin.'

Pete opettaa: 'Monet pallopäistä kertovat refraktiosta asioita jotka eivät pidä paikkansa. Suurin osa pitää kyllä paikkansa. Mutta juuri ne kriittisen tärkeät asiat, jotka ovat tähdellisiä litteän Maan todistamisen kannalta, niitä pimitetään tai vääristetään päinvastaiseksi kuin mitä ne ovat.'

[Eräs mielenkiintoinen asia koskien valon taittumista: Pekka Reinikainen opettaa, että suurimmat optiset tähtikaukoputket on varustettu kaarevilla peileillä, jotka taittavat valoa heijastamalla sitä, eli valo lähetetään taaksepäin, ja se muodostaa kuvan kaukoputken sisälle.]

Tähtitieteen perusteet kirjassa kerrotaan, että 'käytännössä ilmakehän refraktio, ja paikalliset maaston muodot vaikuttavat huomattavasti keskiyön auringon ja auringottoman talvipäivän esiintymiseen.'  Olen jostain  myös lukenut sellaista, että aurinko näkyi joskus jonkin aikaa myös kaamosaikaan sellaisella alueella, jossa se normaalisti olisi ollut näkymättömissä, ilmeisesti kaamosajan loppupuolella, käsittääkseni siis refraktion vaihtelu voi aiheuttaa sellaista.

Hannu Karttunen [Ursa ja Tuorlan observatorio] opettaa: 'Ilmakehän refraktio saa tosin aikaan sen, että keskikesän öiden Aurinko on nähtävissä napapiirin eteläpuolella ja talvipäivän seisauksen aikaan Auringon kiekon yläreuna näkyy vähän napapiirin pohjoispuolellakin.'

William Carpenter opettaa: '"Parallels of latitude" only-of all imaginary lines on the surface of the Earth-are circles, which increase, progressively, from the northern centre to the southern circumference. The mariner's course in the direction of any one of these concentric circles is his longitude, the degrees of which INCREASE to such an extent beyond the equator [going southwards] that hundreds of vessels have been wrecked because of the false idea created by the untruthfulness of the charts and the globular theory together, causing the sailor to be continually getting out of his reckoning. With a map of the Earth in its true form all difficulty is done away with, and ships may be conducted anywhere with perfect safety. This, then, is a very important practical proof that the Earth is not a globe.'

Samuel Rowbotham'in Zetetic Cosmogony kirjasta:
'We have recorded proof that the "Southern Hemisphere" is larger and wider than the "Northern Hemisphere". Rowbotham states,"Surprise at the frequency and the sadness of such losses will naturally subside when it is seen that the degrees of longitude beyond the equatorial region gradually increase with the southern latitude [On The Flat Earth Model. - DS]. A false hypothesis, a merely supposed sphericity of the earth and of gradually diminishing lines of longitude on each side of the equator is the true cause of the greater number of these sad catastrophes which have so often startled and appalled the public mind. To this fallacious doctrine of rotundity may be traced not only the source of these terrible losses and sufferings, but also of the fact that mariners are unable to see the true cause of the disasters, and are therefore unable to benefit by experience, and to guard against them in future voyages. They have been led to attribute all the fearful dangers of southern waters to imaginary causes, the chief of which is the prevalence of direct and counter currents. One of the most common peculiarities in these regions is the almost constant confusion in the "reckoning;" as will be seen by the following quotations:- "We found ourselves every day from 12 to 16 miles by observation in advance of ourreckoning." "By our observations at noon we found ourselves 58 miles to the eastward of our reckoning in two days. " 1"February 11th, 1822, at noon, in latitude 65.53. S. our chronometers gave 44 miles more westing than the log in three days. On 22nd of April [1822], in latitude 54.16. S. our longitude by chronometers was 46.49, and by D.R. [dead reckoning] 47° 11 ́: On 2nd May [1822], at noon, in latitude 53.46. S., our longitude by chronometers was 59° 27 ́, and by D.R. 61° 6 ́.October 14th, in latitude 58.6, longitude by chronometers 62° 46 ́, by account 65° 24 ́. In latitude 59.7. S., longitude by chronometers was 63° 28 ́, by account 66° 42 ́. In latitude 61.49. S.,longitude by chronometers was 61° 53 ́, by account 66° 38 ́." 2 The commander of the United States exploring expedition, Lieutenant Wilkes, in his narrative, says that in less than 18 hours he was 20 miles to the east of his reckoning in latitude 54° 20 ́ S. He gives other instances of the same phenomenon, and, in common with almost all other navigators and writers on the subject, attributes the differences between actual observation and theory to currents, the velocity of which, at latitude 57° 15 ́ S., amounted to 20 miles a day.

The commanders of these various expeditions were, of course, with their education and belief in the earth's rotundity, unable to conceive of any other cause for the differences between log and chronometer results than the existence of currents. But one simple fact is entirely fatal to such an explanation, viz., that when the route taken is east or west the same results are experienced. The water of the southern region cannot be running in two opposite directions at the same time; and hence, although various local and variable currents have been noticed, they cannot be shown to be the cause of the discrepancies so generally observed in high southern latitudes between time and log results. The conclusion is one of necessity-is forced upon us by the sum of the evidence collected that the degrees of longitude in any given southern latitude are larger than the degrees in any latitude nearer to the northern centre; thus proving the already more than sufficiently demonstrated fact that the earth is a plane, having a northern centre, in relation to which degrees of latitude are concentric, and from which degrees of longitude are diverging lines, continually increasing in their distance from each other as they are prolonged towards the great glacial southern circumference...'

259:3 "South Sea Voyages." By Sir J. C. Ross, p.
96, vol. i.
260:1 "South Sea Voyages," by Sir J. C. Ross, p.
27.
260:2 "Voyages towards the South Pole," by
Captain James Weddell.
260:3 "Condensed Navigation," p. 130.
Whittaker and Co., London."

Joitakin katkelmia William Carpenter'in teoksesta ONE HUNDRED PROOFS THAT THE EARTH IS NOT A GLOBE, vuodelta 1885:

1. The aeronaut can see for himself that Earth is a Plane. The appearance presented to him, even at the highest elevation he has ever attained, is that of a concave surface—this being exactly what is to be expected of a surface that is truly level, since it is the nature of level surfaces to appear to rise to a level with the eye of the observer. This is ocular demonstration and proof that Earth is not a globe.

2. Whenever experiments have been tried on the surface of standing water, this surface has always been found to be level. If the Earth were a globe, the surface of all standing water would be convex. This is an experimental proof that Earth is not a globe,

3. Surveyors' operations in the construction of railroads, tunnels, or canals are conducted without the slightest "allowance" being made for "curvature," although it is taught that this so-called allowance is absolutely necessary! This is a cutting proof that Earth is not a globe.

4. There are rivers that flow for hundreds of miles towards the level of the sea without falling more than a few feet—notably, the Nile, which, in a thousand miles, falls but a foot. A level expanse of this extent is quite incompatible with the idea of the Earth's "convexity." It is, therefore, a reasonable proof that Earth is not a globe.

5. The lights which are exhibited in lighthouses are seen by navigators at distances at which, according to the scale of the supposed "curvature" given by astronomers, they ought to be many hundreds of feet, in some cases, down below the line of sight! For instance: the light at Cape Hatteras is seen at such a distance [40 miles] that, according to theory, it ought to be nine-hundred feet higher above the level of the sea than it absolutely is, in order to be visible! This is a conclusive proof that there is no "curvature," on the surface of the sea—"the level of the sea,"—ridiculous though it is to be under the necessity of proving it at all: but it is, nevertheless, a conclusive proof that the Earth is not a globe.

9. As mariners take to sea with them charts constructed as though the sea were a level surface, however these charts may err as to the true form of this level surface taken as a whole, it is clear, as they find them answer their purpose tolerably well—and only tolerably well, for many ships are wrecked owing to the error of which we speak—that the surface of the sea is as it is taken to be, whether the captain of the ship "supposes" the Earth to be a globe or anything else. Thus, then, we draw, from the common system of "plane sailing," a practical proof that Earth is not a globe.

12. As we have seen that there is, really, no south point [or pole] but an infinity of points forming, together, a vast circumference—the boundary of the known world, with its battlements of icebergs which bid defiance to man's onward course in a southerly direction—so there can be no east or west "points," /…/ In fact, as there is one point that is fixed [the North], it is impossible for any other point to be fixed likewise. East and west are, therefore, merely directions at right angles with a north and south line: and as the south point of the compass shifts round to all parts of the circular boundary, [as it may be carried round the central North], so the directions east and west, crossing this line, continued, form a circle, at any latitude. A westerly circumnavigation, therefore, is a going round with the North Star continually on the right hand, and an easterly circumnavigation is performed only when the reverse condition of things is maintained, the North Star being on the left hand as the journey is made. These facts, taken together, form a beautiful proof that the Earth is not a globe.

54. The aeronaut is able to start in his balloon and remain for hours in the air, at an elevation of several miles, and come down again in the same county or parish from which he ascended. Now, unless the Earth drag the balloon along with it in its nineteen-miles-a-second motion, it must be left far behind, in space: but, since balloons have never been known thus to be left, it is a proof that the Earth, does not move, and, therefore, a proof that the Earth is not a globe.

78. "Yes, but we can circumnavigate the South easily enough," is often said—by those who don't know. The British Ship Challenger recently completed the circuit of the Southern region—indirectly, to be sure—but she was three years about it, and traversed nearly 69,000 miles—a stretch long enough to have taken her six times round on the globular hypothesis. This is a proof that Earth is not a globe.

25. The surveyor's plans in relation to the laying of the first Atlantic Telegraph cable, show that in 1665 miles—from Valentia, Ireland, to St. John's, Newfoundland—the surface of the Atlantic Ocean is a LEVEL surface—not the astronomers' "level," either! The authoritative drawings, published at the time, are a standing evidence of the fact, and form a practical proof that Earth is not a globe.

26. If the Earth were a globe, it would, if we take Valentia to be the place of departure, curvate downwards, in the 1665 miles across the Atlantic to Newfoundland, according to the astronomers' own tables, more than three-hundred miles; but, as the surface of the Atlantic does not do so—the fact of its levelness having been clearly demonstrated by Telegraph Cable surveyors,—it follows that we have a grand proof that Earth is not a globe.

- - -

Sana raqia on käännetty tässä tekstissä sanalla levy.

Pete opettaa: 'Ensinnäkin, luomiskertomuksen heprealaisten alkutekstien sana "raqia" viittaa kiinteään aineeseen.

Toiseksi, monet englanninkielisistä käännöksistä ovat käyttäneet kyseiselle sanalle käännössanaa ""FIRMament". Ja "Firm" tarkoittaa suomeksi kiinteä.

Kolmanneksi, taivaankansi/taivaanvahvuus erotti ne vedet jotka ovat sen yläpuolella, niistä vesistä jotka jäivät sen alapuolelle [1.Moos.1:6].

Luomiskertomuksen toisena päivänä kun kansi luotiin, vedet jäivät taivaankannen yläpuolelle ja sen alapuolelle, ilman että maata olisi ollut vielä näkyvissä.'

Katkelma Gesenius Hebrew Chaldee Lexiconista koskien sanaa raqia: '... the firmament of heaven, spread out like a hemisphere above the earth [from the root raqa], like a splendid and pellucid sapphire [Exodus 24:10, compare Dan. 12:3], to which the stars were supposed to be fixed. Suomeksi: taivaan firmament, levitetty kuin puolipallo maan ylle [sanajuuresta raqa], kuin loistava ja kirkas safiiri [2.Moos. 24:10, vertaa Dan. 12:3], johon tähtien oletettiin olevan kiinnitetty.

Blue Letter Bible sivustolta: raqia

1. extended surface [solid], expanse, firmament
1. expanse [flat as base, support]
2. firmament [of vault of heaven supporting waters above]
1. considered by Hebrews as solid and supporting waters above

extended = ojennettu, laajennettu surface = pinta

solid = kiinteä, jähmeä, yhtenäinen, ehyt, läpitunkematon, sakea, tukeva, luja, vankka expance= laajuus, laaja ala tai pinta, lakeus support = kannattaa spread = levittää, spread out = levitetty arch = kaari beat = hakata, lyödä, beat out = vasaroida, suoristaa stamp = tallata, polkea, painaa stretch = venyttää, levittää, kiristää, pingottaa, jännittää, 2. ojentaa plating = silaus, galvanointi, levypäällystys, panssarointi overlay = päällystää, peittää, sivellä, silata

Strong's Concordance'n määritelmä sanalle raqia: from H7554; properly, an expanse, i.e. the firmament or [apparently] visible arch of the sky:-firmament.

Jeff Bennerin Ancient Hebrew Lexiconissa opetetaan, että raqia tarkoittaa: 'sheet: as hammered out flat'. Sheet, suomeksi mm. levy, laatta, sanakirjan mukaan käytetään mm. lasilevystä ja metallilevystä. Sana raqia on käännetty tässä tekstissä sanalla levy.

Rob S. opetti, että sana raqia tulee sanasta raqa ja että kun katsot sitä juurisanaa, niin se tarkoittaa to beat, to stamp out, to spread out, to stretch, to stamp out, to beat out like when you are pounding [pound =takoa] metal, spreading metal out by beating on it.

raqa: to beat, stamp, beat out, spread out, stretch, [Qal] to stamp, beat out, one who beats out [participle], [Piel] to overlay, beat out [for plating], [Pual] beaten out [participle], [Hiphil] to make a spreading

Tuossa jakeessa Job 37:18 on verbi raqa, käännetty ohessa sanalla levittää, kuten myös v. 1776 suom. käännöksessä. KJV:ssä ja eräissä muissa käännöksissä [mutta ei YLT:ssä, kuten virheellisesti väitin], se on käännetty spread out.

[Job 37:18] With Him, have you spread out the heavens, strong as a cast metal mirror

 [Job 37:18] Oletko levittänyt hänen kanssaan taivaat, lujat niinkuin valettu kuvastin?

[Job 37:18, KJV] Hast thou with him spread out the sky, which is strong, and as a molten looking glass?

[Shahaq muodossa liš·ḥā·qîm ainoastaan tuossa jakeessa Job. 37:18 siinä muodossa liš·ḥā·qîm , käännetty sanalla taivaat. Gesenius Lexiconissa kerrotaan seuraavasti : 'Meton. used of firmament of heaven, in the verse [jakeessa] Job. 37:18'. Siinä ei siis ole sana shamajim, joka esim jakeessa 1.Moos. 1:1 on käännetään sanalla taivaat.]

[1.Moos. 1:6] Ja Jumala sanoi: Tulkoon /[olkoon] levy vetten välille ja olkoon se erottamassa vedet vesistä 7 Ja Jumala teki levyn ja erotti vedet, jotka levyn alla, vesistä, jotka levyn päällä; ja tuli niin. 8 Ja Jumala kutsui sen levyn taivaiksi. Ja oli ilta ja oli aamu - toinen päivä. 14 Ja Jumala sanoi: olkoot valot taivaiden levyssä erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkeiksi ja ajoiksi ja päiviksi ja vuosia. 15 ja olkoot valoina taivaiden levyssä valaisemassa maalle. Ja tuli niin. 17 Ja Jumala asetti ne taivaiden levyyn, valaisemaan maalle.

[1.Moos. 1:20] Ja Jumala sanoi: Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaiden levyn alapuolella.

[Dan. 12:3] Ja ymmärtävät loistavat, niinkuin sen levyn kirkkaus, ja ...

[Dan. 12:3] And those teaching do shine as the brightness of the firmament, and those justifying the multitude as stars to the age and for ever.

[Psa 150:1] HaleluJah! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen voimakkuutensa levyssä. [Psa 150:1] Praise ye Jah! Praise ye God in His holy place, Praise Him in the firmament of His strength.

[Hes. 1:22] Ja levyn kaltainen yllä olentojen päitten, näkö niinkuin peljättävän jään, levitetty niitten päitten ylitse ylhäältä /[ylhäällä]. 23 Ja levyn alla oli niillä siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät - kaksi, jotka peittivät sen ruumista. 24 Ja minä kuulin niiden siipien kohinan niinkuin paljojen vetten kohinan, niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kun ne kulkivat; pauhinan ääni oli niinkuin sotaleirin pauhu. Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas. 25 Ja tuli ääni yläpuolelta levyä, joka niitten pään yllä. - Seisoessaan ne laskivat siipensä alas 26 Ja levyn yläpuolella, joka oli niitten pään yllä, oli valtaistuimen kaltainen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja kaltaisella valtaistuimen [oli] kaltainen näöltään ihmisen, ...

[Hes. 10:1] And I look, and lo, on the firmament that is above the head of the cherubs, as a sapphire stone, as the appearance of the likeness of a throne, He hath been seen over them.

[2.Moos. 24:10] and they see the God of Israel, and under His feet is as the white work of the sapphire, and as the substance of the heavens for purity;

[Jes.40:21,22] Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?
Hän istuu korkealla maanpiirin päällä [engl. upon the circle of the earth], kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.

[Psa 19:1] Veisuunjohtajalle; Davidin virsi. 2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja hänen kättensä tekoja se levy ilmoittaa. 3 Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. 4 Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi. 5 Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on asettanut niihin majan. 6 Se on niinkuin sulhanen, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan. 7 Se tulee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.

[Jos. 10:12] Silloin puhui Josua Jhwh:lle, sinä päivänä, jona Jhwh antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa. 13 Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa. Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä menemään.

[1.Aik. 16:30] Vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Maanpiiri pysyy lujana, se ei horju.

[Psa 96:10] Sanokaa pakanain seassa: Jhwh on kuningas. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.

Job 26:10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.

Snl 8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

[1. Moos 1:6] And God saith, 'Let a firmament be in the midst of the waters, and let it be separating between waters and waters.' 7 And God maketh the firmament, and it separateth between the waters which are under the firmament, and the waters which are above the firmament: and it is so. 8 And God calleth to the firmament 'Heavens;' and there is an evening, and there is a morning -- day second.

1:14 And God saith, 'Let luminaries be in the firmament of the heavens, to make a separation between the day and the night, then they have been for signs, and for seasons, and for days and years,

1:14 And God said, Let there be lights in the firmament of the heavens, to divide between the day and the night; and let them be for signs, and for seasons, and for days and years;

1:15 and they have been for luminaries in the firmament of the heavens to give light upon the earth: and it is so.

1:17 and God giveth them in the firmament of the heavens to give light upon the earth,

[Psa 19:1-2] To the Overseer. -- A Psalm of David. The heavens are recounting the honour of God, And the work of His hands The firmament is declaring.

[Olen lukenut, että Joutsenen tähdistössä on kaksoistähti, josta toinen on väriltään sininen ja toinen oranssi. Ja Betelgeuze niminen tähti on punertava ja Capella niminen tähti on kellertävä. Ja olen joissain star trail kuvissa itsekin huomannut värieroja tähtien kesken. Ja jotkut suuresti suurennetut kuvat tähdistä ovat mielestäni olleet varsin kauniita, ihmeellisiä Jumalan luomistekoja.]

[Psalmi 2:2, siteerattu jakeessa Apt. 4:26] asettautuvat kuninkaat maan ja johtomiehet neuvottelivat yhdessä vastaan Jhwh:a ja vastaan hänen Messiastaan

[Jakeesta Jes. 8:12] Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo

Uskon, että jotkut salaliittoteoriat ovat totta ja jotkut valetta.

Ajattelen, että syy miksi ihmisiä nykyisin huiputetaan sillä valheella, että maa olisi muka pallon muotoinen, ja että ihminen muka olisi lähettänyt raketteja ulkoavaruuteen ja matkustanut sinne, on se, että jotkut huiputtajat tahtovat kylvää ihmisten mieliin epäuskoa Jumalan sanaa kohtaan. Uskon, että Armstrongin 'soitto kuusta' presidentti Nixonille v. 1969 oli huijausta, kuten koko 'kuulentokin'. Uskon, että sekä kommunistimaiden 'avaruudentutkimusjärjestöt' että länsimaiden 'avaruudentutkimusjärjestöt' olivat ja ovat samassa juonessa mukana. Uskon myös, että mm. Neuvostoliiton perustamisella ja johdolla oli enemmän yhteyksiä kansainväliseen eliittiin kuin mitä yleisesti annetaan ymmärtää. Ajattelen, että syy miksi ihmisiä ei päästetä syvälle etelään Antarktikselle, on se, että sieltä selkeästi paljastuisi maan muoto, ehkäpä siellä mm. näkyy taivaiden levy. Mutta uskon toki, että tavallisiakin turisteja päästetään Antarktiksen pohjoisemmmille alueille.

Eräällä youtube videolla kerrottiin miehestä, joka työskenteli Amerikan suurimmassa 'avaruudentutkimusorganisaatiossa', ja jolle siinä yhteydessä kun hänet ylennettiin ylemmän tason insinööriksi, kerrottiin, että maa onkin litteä, ja että siinä tilanteessa oli hänen kertomansa mukaan mukana useampia korkeassa asemassa olevia henkilöitä eri 'avaruudentutkimusjärjestöistä'. Kyseinen mies kertoi myös, että laukaistut raketit putoavat valtamereen. [Ne eivät siis käy ulkoavaruudessa.]

Nyt väitetään, että James Webb -avaruusteleskooppi olisi muka 1,5 miljoonan kilometrin päässä maasta. Mikä vale! Ja se, että se lähettäisi kuvia niin kaukaa, on mielestäni yhtä mieletön vale kuin Armstrongin radiopuhelu kuusta presidentti Nixonille v. 1969. Uskon toki, että osa niistä kuvista, joita sanotaan James Webb -avaruusteleskoopin ottamiksi, on kuvattu taivaalla, osaa niistä on toki varmaan kuvamanipuloitu. Mutta sitä, että ne olisi muka kuvattu 1,5 miljoonan kilometrin päässä maasta, en usko!

Pete kirjoittaa: 'Onko satelliitteja olemassa? On varmastikin, ainakin epäsuorasti, Maan kamaralla. Mutta ne eivät ole kiertoradalla vuodesta toiseen. Ne voivat olla hetkellisesti myös ilmakehässä ilmapallojen avulla. Mutta vain hetken! Jos laite ei tee yläpuolellamme täysiä kierroksia pallon taikka kiekon ympäri, kyse ei silloin ole varsinaisesta satelliitista.' Pete kirjoittaa: 'Se, että mitä me ihmiset oletamme satelliittien tekevän, ne samat asiat hoitaa merenalaiset kaapelit, maakaapelit, linkkitornit, radiomastot ja niihin liitetyt tiedonsiirtotekniikat. Lisäksi on tietenkin myös olemassa lentokoneita ja lennokkeja. Niitäkin käytetään ahkerasti.' Lisäisin tuohon myös ilmalaivat, ja olen lukenut, että on olemassa [erityisiä] korkealla lentäviä lentokoneita. 

Joku antenniasentaja kertoi netissä, että ns. satellittiantennit asennetaan tv-mastojen suuntaan, siitäkin voi päätellä, että eivät ne oikeasti mitään satelliittiantenneja ole.

Uskon, että myöskään ns. satelliittipuhelimet eivät oikeasti toimi satelliittien kautta, vaan mastojen kauttta. Pete kirjoittaa: 'Kun aikoinaan oltiin lentämässä Australiaan ja oltiin Korallimeren yläpuolella, niin pyysin lentoemännältä mahdollisuutta käyttää heidän satelliittipuhelinta. Hän sanoi, että saan toki yrittää soittaa sillä, mutta että todennäköisesti se ei tule toimimaan. Näin hän tietenkin sanoi, koska reitti ja sijainti oli hänelle tuttu, ja hän tiesi että olimme liian kaukana lähimmästä tukiasemasta kun saaria ei ollut lähelläkään. Hän ei siis kertonut että puhelin on rikki.

Myös suomalaisilla purjehtijoilla on omia kokemuksia asiasta, että GPS-signaalit häviää tietyn etäisyyden päässä kun ei ole lähimain enää saarten mastoja. Esimerkiksi Suomenlahdella noin reilu 20 kilometrin päässä Tallinnasta - Helsingin suuntaan - signaali häviää kamerastani kun niiden pitäisi pystyä aina tallentamaan koordinaatit, riippumatta siitä missä olet, paitsi mitä nyt kenties syvissä rotkoissa tai paksuissa betonibunkkereissa [koska mastoista tulevat signaalit tulevat likimain vaaka-asennossa eikä pystyasennossa... ja se on syy, miksi niitä mastoja pyritään rakentamaan korkeille paikoille tai miksi niitä asennetaan myös kerrostalojen katoille ja seinille].

The Telegraph 29 August 2009

'Moon rock' given to Holland by Neil Armstrong and Buzz Aldrin is fake

A moon rock given to the Dutch prime minister by Apollo 11 astronauts in 1969 has turned out to be a fake. Curators at Amsterdam's Rijksmuseum, where the rock has attracted tens of thousands of visitors each year, discovered that the "lunar rock", valued at £308,000, was in fact petrified wood....'

MTV uutiset Julkaistu 28.08.2009:

'Hollantilaismuseon kuukivi olikin puunpala

Amsterdamilaismuseon esittelemä kuukivi onkin arvoton puunpala. Kuukiveksi luullun esineen oli alunperin saanut Hollannin entinen pääministeri Willem Drees Yhdysvaltojen suurlähettiläältä vuonna 1969.

Kun kivi laitettiin esille Rijksmuseumiin, useat asiantuntijat epäilivät museolle kiven aitoutta. Riippumattomassa tutkimuksessa tulitikkurasian kokoinen mötikkä paljastui puunpalaksi.

Museo oli vakuuttanut esineen 50 000 euron arvosta, mutta joutui toteamaan sen arvottomaksi.

Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasa lahjoitti Kuuhun tehtyjen matkojen jälkeen kuukiviä useille maille. '

[Jakeessa 1.Moos. 1:20 käännetty  sanat al  ja panim sanalla alapuolella, [arvelen, että sen voisi ehkä kääntää jollakin toisellakin tavalla] : lauseessa prepositio al, jolla Blue Letter Biblen mukaan on myös merkitys down upon, upon, on, from, up upon, up to, towards, over towards, to, against [with verbs of motion] ja sana panim kasvot, [pinta], käännetty tuossa sanalla puoli. Kreikankielisessä Spetuagintakäännöksessä tuossa kohtaa on sana kata, ilmeisesti prepositio al on käännetty sanalla kata, joka Blue Letter Biblen mukaan tarkoittaa mm. down from, through out , according to, toward, along.]

[Arvelen, että Petri P. tarkoittaa seuraavassa tekstissään tarkoittaa The Encyclopedia Americana teosta, ja että hän on vahingossa kirjoittanut teoksen nimen väärin, sillä samasta tekstinpätkästä siinä oli kyse.] Petri kirjoittaa: 'Itse asiassa The Antarctic Americana teoksen teksti tarkoitti isoa ympäristöään ylemmäksi kohonnutta pyöreää, ellipsinmuotoista tai kupolimaista geologista rakennetta. Tämä tulee esille muun muassa vuonna 1956 kirjoitetussa teoksessa Antarctica in the International Geophysical Year: Based on a Symposium on the Antarctic. [1956], Geophys. Monogr. Ser., vol. 1, edited by A. P. Crary et al., pp. 13-17, AGU, Washington, D. C.'

Mielestäni Eenokin kirjaksi väitetyssä kirjassa ei ole aivan samanlainen henki kuin Raamatussa. Mitään Eenokin kirjaa ei lueta kuuluvaksi Raamattuun. Siinä kirjassa, jota väitetään Eenokin kirjaksi, väitetään, että vuodessa olisi 364 päivää [tai 360 päivää plus neljä karkauspäivää], mutta en sellaista usko.

Petri P. kirjoittaa: 'Monet luulevat, että Eenokin kirjalla olisi Jumalan sanan auktoriteettia tai jokin tärkeä asema uskossa Herraan Jeesukseen, koska Juudaan kirja mainitsee Eenokin profetian. Kun tutkimme Juudaan kirjaa, niin hän ei kirjoittanut, että Eenok profetoi kirjassaan tai Eenokin kirjassa profetoidaan, vaan että Eenok, Aadamista seitsemäs, on profetoinut sanoen. Raamatussa ei ole yhdessäkään kohdassa lainausta tai mainintaa Eenokin kirjasta. Eenokin kirja ei ole Raamatun Eenokin kirjoittama, vaan on kirjoitettu tuhansia vuosia hänen jälkeensä. Raamattu ei tunne Eenokin kirjaa, mutta tuntee ja tietää Eenokin. Mistä Eenokin profetia on tullut Raamattuun? Kaikki mitä Raamattuun on kirjoitettu on tullut Pyhän Hengen kautta.'

2 Piet 1:
20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

'Raamattu ei mitenkään vahvista Eenokin kirjan sanomaa tai edes yhtä osaa siitä, koska Raamatussa ei ole edes yhtään mainintaa Eenokin kirjasta

Eenokin kirjassa on hyvin samanlainen kohta kuin Juudan kirjassa koskien Eenokin profetiaa. Kohta ei ole kuitenkaan ihan tarkasti täysin samanlainen, mutta on hyvin samanlainen. Itse koen ja ymmärrän asian niin, että Eenokin profetiasta on jäänyt historian saatossa ihmisten muistiin suusta suuhun versio, joka ei ole Eenokin kirjassa ihan tarkasti oikein, mutta Pyhä Henki antoi tarkasti oikein sen Juudaan kautta mitä Eenok on aikanansa maan päällä sanonut.'

[Hiukan lisää salaliittoteorioista,  otin seuraavan Jaakonsaaren tekstin mukaan siksi, että se, että ulkomailla pörssissä tiedettiin Suomen talouden yksityistämisohjelmasta ennenkuin suomalaiset kansanedustajat tiesivät siitä, mielestäni todellakin kuulostaa  jonkinlaiselta salaliitolta, ei toki pelkästään työläisten vastaiselta salaliitolta.

Entinen ministeri Liisa Jaakonsaari kirjoittaa seuraavasti kirjassaan: 'Minulle globalisaatio kirkastui 1980-luvun lopussa eduskunnan ulkoasianvaliokunnan matkalla New Yorkiin. YK:n yleiskokouksessa vierailun ohella tutustuimme valiokunnan puheenjohtaja Pertti Paasion johdolla New Yorkin pörssiin. Oli aika hämmentävä kokemus istua keskellä uutta maailmaa omien vanhojen ajatustensa kanssa. Suomalaisten kansanedustajien yllätykseksi isäntämme olivat paremmin perillä Suomen taloudesta ja politiikasta kuin me kansanedustajat. He tiesivät tarkkaan myös Suomen tulevasta yksityistämisohjelmasta, joista kukaan meistä kansanedustajista ei tiennyt vielä mitään. Opin matkalla paljon maailmantalouden toiminnasta. Pääomat liikkuivat jo yhdellä napin painalluksella, ja sijoittajat vaativat tarkkoja tietoja siitä, mihin he rahansa pistävät. Raha virtasi jo vapaasti maasta toiseen, ja Suomikin halusi houkutella rahaa ja investointeja.' Jaakonsaari toi esille myös, että jotkut vasemmistolaiset pitivät talouden avautumista 'jonkinlaisena salaliittona työläisiä vastaan'. Mielestäni sellaisesta valtion omaisuuden myynnistä, kuten sähköverkkojen myynti ovat kyllä kärsineet kaikki sähkönkäyttäjät, eivätkä pelkät työläiset, ja valtion omistaman lannoitetehtaan myynnistä ovat kärsineet erityisesti maanviljelijät, koska sähkönsiirron ja lannoitteiden hintoja korotettiin. Mielestäni kyse on salaliitosta, mutta että ei se mikään työläisten vastainen salaliitto ole, vaan kaikkien paitsi eliitin vastainen salaliitto.

Michael H. kirjoittaa, että Karl Marx oli todistetusti saatananpalvoja. Michael H. tuo esille myös, että Karl Marxin kommunistinen manifesti oli suurelta osin plagioitu erään paholaista palvovan okkultistisen seuran manifestista, joka kirjoitettiin jo  1700-luvun alussa.

Uskon, että Ranskan vallankumouksessa, USA:n perustamisessa ja Neuvostoliiton perustamisessa oli okkultisteja mukana.

Suomen uutiset, elokuu 12, 2022: 'Koneen säätiö myönsi viime vuonna 50 500 € arvoisen apurahan Suomen Rauhanpuolustajat ry:n Tottelemattomuusakatemialle. Äärivasemmistolaisista kouluttajista koottu ohjelma tarjosi 10-20 nuorelle lukuvuoden mittaisen koulutuskokonaisuuden. Sen tarkoituksena oli edistää osallistujien verkostoitumista eri alojen vasemmistoaktivistien kanssa. Osa heistä tunnetaan lain rajamailla olevista vaikuttamiskeinoista ja niihin yllyttämisestä. Kouluttajina oli mm. Elokapina, Paleface, Syksy Räsänen ja Pontus Purokuru. Teemat vaihtelivat ilmasto- ja eläinoikeusaiheisesta katuaktivismista antikapitalismiin, antimilitarismiin ja wokeen. Koneen säätiön tuki on kouriintuntuva esimerkki suurpääoman ja vasemmistoaktivismin epäpyhästä liitosta.'

'Saksalainen kirjailija Oliver Zimski esitti taannoin kysymyksen siitä, miksi sikäläisen äärivasemmistolaisen Antifan väkivaltaiset teot kuitataan olankohautuksella, vaikka maalla on synkkä punaterrorin historia. Hän päätyi toteamaan, että Antifa on vallanpitäjien oma katutappeluosasto, jonka toimintaan media ja viranomaiset eivät juurikaan kiinnitä huomiota.'

- - -

Mutta Israelin Jumala on suurempi kuin okkultistit ja heidän juonensa ja valheensa, ja jonain päivänä Jumala tekee lopun okkultismia harjoittavien ihmisten juonitteluista, kun Jesus Messias saapuu!

Jesus Messias sanoo:  [Joh. 16:33] Tämän minä olen teille puhunut, että minussa rauha teillä olisi. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.