Alussa Jumala loi

Uskon, että ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Kalasta ei ole tullut matelijaa eikä matelijasta lintua tai nisäkästä, eikä apinasta ihmistä. Mutta uskon, että on muodostunut uusia rotuja, [joita jotkut tahtovat nimittää myös 'uusiksi lajeiksi'], esim., että Jumalan luomasta koiraeläimestä on muodostunut mm. sudet, koirat, sakaalit, naalit, ketut ja supikoirat. Uskon myös, että eliökunnassa tapahtuu rappeutumista, eikä monimutkaisemmaksi kehittymistä. Uskon, että Jumala loi Adamin ja Eevan, mutta että Jumala ei ole erikseen luonut jokaisen ihmisen ruumista, mutta on luonut jokaisen ihmisen sielun.

 Uskon, että Jumala loi alkuperäisen nautaeläimen, josta ovat muodostuneet ainakin lehmät, biisonit, puhvelit, visentit ja jakit. Uskon, että Jumala loi alkuperäisen hirvieläimen, josta ovat muodostuneet ainakin hirvet, kauriit ja peurat.   Uskon, että Jumala loi alkuperäisen näätäeläimen, josta ovat muodostuneet ainakin näädät, mäyrät, ahmat, kärpät, lumikot, hillerit, saukot ja minkit. Uskon, että Jumala loi alkuperäisen sikaeläimen, josta ovat muodostuneet siat ja pekarit. Uskon, että Jumala loi alkuperäisen karhueläimen, josta ovat muodostuneet karhut ja pandat. Uskon mm., että Jumala loi alkuperäisen lammaseläimen, josta muodostui lampaat, argaalit ja muflonit. [Sitä, että ovatko vuohet peräisin siitä lammaseläimestä, vai loiko Jumala erikseen vuohieläimen, en tiedä.]

Luominen sivustolla kerrottiin, että on eräs naarasleijona, jonka lempiruokaa on spagetti, ja että eräs leopardi adoptoi päivän vanhan paviaanin poikasen, ja että eräs leijona adoptoi antiloopin, ja että jotkut eläimet ovat adoptoineet orvoksi jääneitä ihmislapsia, kuten Intiassa jotkut sudet adoptoivat kaksi lasta, Amalan ja Kamalan. Luominen sivustolla kirjoitetaan koskien mm. edellämainittuja tapauksia: 'Raamatun valossa kaikki nämä tapaukset osoittavat Jumalan alkuperäisen luomisen hyvyyttä ja täydellisyyttä, josta voidaan vielä nähdä pilkahduksia siellä täällä. Mutta mikä parasta, Raamattu lupaa, että kerran kaikki asetetaan ennalleen.'

Olen kuullut ja lukenut Kuriilien bobtail nimisestä kissarodusta, mm. että sillä kissarodulla on mainitsemisen arvoinen luonne, seurallinen, ja että sen rodun parissa myös uroskissa osallistuu pentujen hoitoon. Enkä ollut ainoa, jolle tuli mieleen nimittää erästä kahta suomalaista kotikissaa paratiisikissoiksi, sillä niiden kahden kissan käytös oli suurelta osin varsin ihanaa, [ja lisäksi ulkonäkökin oli kaunis].  

Luominen lehdessä kerrotaan myös haista, joka on ryhtynyt kasvissyöjäksi. 'Vuodesta 2009 lähtien Florence [kuten hoitajat haita kutsuvat] on kieltäytynyt kaikenlaisesta lihasta ja kalasta. Sen sijaan se syö parsa- ja keräkaalia "ja mitä tahansa muuta vihreää, mitä se onnistuu ryöstämään merialtaan toiselta asukkaalta, Molokai-liemikilpikonnalta"." Vaikuttaisi siltä, että Florence aloitti elämänsä lihansyöjänä, mutta siitä tuli kasvissyöjä neljä vuotta sitten leikkauksen jälkeen, jossa syvältä sen kidasta poistettiin ruosteinen koukku.' 

'Epäilemättä koukkukokemuksen aiheuttama trauma vaikuttaa osaltaan Florencen kasvissyöntiin.'

'Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, etteivät hain esi-isätkään 6 000 vuotta sitten syntiinlankeemusta edeltäneessä maailmassa syöneet lihaa. Hait kehittivät kalansyöntitaipumuksensa vasta sen jälkeen, kun Eeva antoi Aadamille hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta, ja Aadam söi sen [1. Moos. 3:6]. Tämä teko toi kuoleman, kivun, lihansyönnin ja sairaudet maailmaan.3 Florencen kyvyn syödä kasviksia ei siis pitäisi olla meille suurikaan yllätys [vaikkakin se ja muut "kasvissyöjäpedot" nykyisessä syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa saattavat joutua toisinaan täydentämään ruokavaliotaan kalalla tai lihalla].

Todellakin, nykypäivän haiasiantuntijat tietävät, ettei Florencen kasvissyönti ole ainutlaatuista.

"Villit viiksihait laiduntavat toisinaan leväkasvustoilla, emmekä olleet yllättyneitä, kun Florence ensimmäisen kerran ryösti joitakin kasviksia Molokailta", Burrows muistelee. " Me vain emme odottaneet sen vaihtavan kokonaan kasviksiin."

Teräviä kynsiä ja hampaita

Muutama katkelma Don Battenin, David Catcpoolen, Jonathan Sarfatin ja Carl Wielandin Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta kirjasta: 'Sekä ihmisille, että eläimille annettiin aluksi kasveja ravinnoksi. ''Ihmisen sallittiin syödä lihaa vasta vedenpaisumuksen jälkeen.'' Joillakin nykyisillä luontokappaleilla on terävät hampaat, jotka näyttävät siltä kuin niitä käytettäisiin lihan raatelemiseen. Tiedämme kuitenkin, että eivät kaikki käytä hampaitaan siihen. Hedelmälepakko on on erinomainen esimerkki. Jotkut piraija-kalaheimon lajit käyttävät leukojaan ja hampaitaan pelkästään kasveihin. Voidaankin kysyä, eikö leijonan hampaita olisi voitu käyttää hedelmien pureskelemiseen ennen syntiinlankeemusta?'

'Isopandalla on terävät hampaat ja kynnet, mutta se käyttää niitä repiäkseen ja syödäkseen pääasiassa kasveja [bamburuokoja]. Silloin tällöin niiden on nähty syövän pieniä eläimiä.'

'Naarashyttynen imee uhrinsa verta, koska se tarvitsee hemoglobiinia lisääntyäkseen. Koirashyttynen imee kuitenkin vain kasvien ravintonesteitä. Kenties molemmat sukupuolet imivät kasvinesteitä ennen syntiinlankeemusta, mutta joidenkin kasvilajien sukupuuttoon kuolemisen seurauksena ne eivät voineet saada hemoglobiinia kasveista yhtä helposti', … 'joillakin kasveilla on hemoglobiinin kaltaisia happea sitovia globiineja'

'Kirous tuli luomakuntaan syntiinlankeemuksen kautta.' 'Lankeemuksen takia muutoksia tapahtui ihmisessä, eläimissä kasveissa ja maassa.' Oma lisäys: ajattelen, että jotkut eläinrodut tai ns. alalajit ovat turmeltuneempia kuin toiset. Jos verrataan oravaa ja rottaa, niin arvelen, että niillä on yhteinen luotu esi-isä, jokin pieni jyrsijä, mutta että rotta on oravaa turmeltuneempi elintavoiltaan ja myös ulkonäöltään. Uskon myös, että myös jotkut eläinyksilöt tai jopa suuri osa jostain  eläinpopulaatiosta voi myös nykyisin turmeltua yhä lisää. Luominen sivustolla kerrottiin, että Arabiemiraateissa on elänyt lammas, joka todistettavasti on syönyt yhdeksän kanaa, ja että eräs pandakarhu tappoi ja söi 26 vuohta, ja sen jälkeen se vangittiin. Sillä sivustolla kerrottiin myös, että Galapagossaarilla on tavattu sellaisia peippoja, jotka hankkivat ravintonsa juomalla verta, ja että jotkut kea-papukaijat alkoivat hyökkäillä lampaiden kimppuun, minkä takia 150 000 keaa tapettiin. Olen muualta lukenut myös siitä, miten jotkut talitiaiset Suomessa ovat  viime aikoina oppineet pahan tavan nokkia lehmiä.

Lääkäri Pekka Reinikainen opettaa: 'Luonnossa tapahtuu muutoksia.' 'Luodut lajit rikkaine geenistöineen sopeutuvat luonnonnoloihin.' 'Luotu kantamuoto sisältää perimässään muuntelumahdollisuuksien kirjon.' [Oma huomautukseni: uskon, että osa muuntelusta on geenistöjen köyhtymistä, haitallisia mutaatioita ja muuta rappeutumista. Arvelen, että mahdollisuus huonoihin muunnoksiin tuli mukaan sen jälkeen, kun Edenin paratiisissa ihminen lankesi syntiin olemalla tottelematon Jumalalle siten, että söi hyvän ja pahantiedon puusta, ja sen takia Jumala lausui kirouksen. ] Joosua Danson opettaa:' Raamattu kertoo kuinka Adamin syntiinlankeemus johti koko luomakunnan rappeutumisen alkuun Jumalan kirouksen tuloksena. On kuitenkin huomioitavaa, että kirouksen langettamisen aikoihin kaikkien eläinten genomi oli täydellinen, eikä siinä ollut tapahtunut minkäänlaista rappeuttavaa muutosta.'

Pekka Reinikainen opettaa: 'Eliöiden perimässä oleva sopeutumismahdollisuuksien kirjo antaa luonnonolosuhteille mahdollisuuden valita.' 'Sopeutumisen ja ominaisuuksien täytyy siis olla jo olemassa eläinpopulaation geenivarastossa, ennen kuin luonnonvalinta voi valita niistä kuhunkin ekologiseen tilanteeseen sopivimman. Luonnonvalinta ei siis voi selittää uusien ominaisuuksien alkuperää, koska niiden täytyy olla jo olemassa, ennen kuin luonto voi valita niistä.'

Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan tapaus Etelä-Englannista, jota voidaan pitää kyseisten kasvien luonnollisena muunteluna: 'Raskasmetallien saastuttamilla kaivosalueilla maat ovat niin saastuneita, että tuulen sinne tuomat siemenet eivät yleensä idä tai alkaessaan itää, kuolevat nopeasti. Muutamat harvat yksilöt kykenevät kuitenkin kasvamaan ja lisääntymään. Niiden jälkeläisetkin kykenevät kasvamaan myrkytetyllä maalla. Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuonakasassa kasvavat kasvit tuskin [tai ei ollenkaan] kykenevät risteytymään ympäristön myrkyttömillä alueilla olevien muotojen kanssa, joista ne polveutuvat. '

'Edellä mainittuja kaivosten kuonakasoissa kasvavia kasveja tutkittiin geneettisesti.' 'Kasvit, jotka kasvavat myrkytetyllä maaperällä eivät ole saaneet mitään uusia ominaisuuksia. Kyky sietää myrkkyjä oli niissä jo valmiina ennekuin ne joutuivat myrkytettyyn maaperään. ' 'Esimerkiksi 0,16% karvamesiheinän [Holcus lanatus] yksilöistä on myrkynsietokykyisiä myös silloin, kun ne kasvavat myrkyttömässä maaperässä.'' Normaalissa kasvupaikassa myrkkyä kestävä muoto on vähemmän elinkykyinen ja esiintyy siksi vain harvoin [maksimaalisesti 0,16% karvamesiheinän tapauksessa. Myrkyllisessä maaperässä juuri tämä muoto on elinkykyisin. Myrkynsietokyky johtuu todennäköisesti siitä, että mineraalisuolojen imeytyminen maaperästä on heikentynyt.'

Pekka Reinikainen opettaa, että perimässä geenit voivat olla osittain päällekkäisiä, ja jotkut niistä ovat toisten geenien sisällä. Niitä säätelevät DNA:n alueet voivat olla toisten geenien sisällä 'ja yksi DNA:n koodiemäs voi osallistua, jopa 12-20 eri rakenteeseen tai toimintoon.'

Pekka Reinikainen opettaa: 'Mutaatiot ja alleelien uudelleenjärjestäytyminen vähennysjakautumisessa pystyvät aiheuttamaan vain pieniä muutoksia jo olemassa oleviin rakenteisiin, kuten kukan väriin ja linnun nokan muotoon. [Alleelit ovat saman geenin vaihtoehtoisia muotoja.]'

Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin kirjoittamassa kirjassa kerrotaan: 'Mutaatiot aiheuttavat poikkeuksetta muutoksia vain olemassa olevissa rakenteissa. Tämä koskee myös valinnan kannalta positiivisia mutaatioita.

Jopa äärimmäiset tapaukset kuten esimerkiksi nelisiipiset banaanikärpäsen muodot [tetrapera-mutantit] osoittavat saman periaatteen: muutos tapahtuu olemassaolevassa rakenteessa, joka tässä tapauksessa on siipiparin kahdentuminen. Näillä lentokyvyttömillä mutanteilla on siipisurkastumat. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, on kyse muutoksista tai virheistä kehityksen säätelyssä [säätelygeenien mutaatiot].'

Tohtori Carl Wieland kirjoittaa: 'Koska mutaatiot ovat periaatteessa vahinkoja, ei ole mikään yllätys, että niiden havaitaan olevan suurelta osin haitallisia, kuolettavia tai merkityksettömiä organismin toiminnan tai elämisen kannalta.

Pekka Reinikainen tuo esiin, että spontaanit mutaatiot tai jalostustyössä aiheutetut mutaatiot saattavat aiheuttaa muuntelua esim. kukkien väreissä tai banaanikärpästen siipien rakenteessa, ja että kun koiranpennun runko rakentuu emänsä kohdussa, niin mutaatiot voivat loppuvaiheessa hiukan vaikuttaa kuonon, korvien tai hännän muotoon jne. Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Muuntelua tapahtuu, mutta vain tietyissä rajoissa. Jalostustyötä harjoittavat ovat tästä hyvin perillä samoin kuin esimerkiksi banaanikärpäsen mutaatioiden tutkijat.

Pekka Reinikainen tuo esille, että banaanikärpäsille on aiheutettu keinotekoisesti valtava määrä kokeellisia mutaatioita jo vuodesta 1920 lähtien, ja että sinä aikana banaanikärpäset ovat läpikäyneet kymmeniä tuhansia sukupolvia, mutta siitä huolimatta pysyneet banaanikärpäsinä.

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'MUTAATIOT - HYVIÄ, PAHOJA VAI "NEUTRAALEJA"?

Mutaatioita tapahtuu kaikissa eliöissä, virukset mukaan lukien. Tämän vuoksi koronastakin ilmestyy jatkuvasti uusia muunnoksia kiusaksemme ja influenssarokote pitää rakentaa uudelleen vuosittain. Langenneessa, tuhoon tuomitussa maailmassamme, elämää sukupolvesta toiseen kopioivat koneet [entsyymit] vaurioituvat vääjäämättä. Myös ympäristön säteily aiheuttaa mutaatioita. Tästä seuraa, että lapsemme perimä sisältää aina 100...300 mutaatiota, joita meillä ei ollut. Viimeisen 6 000 vuoden aikana ihmiskunnan perimään on piileviä vaurioita kertynyt jo yli 1,1 miljoonaa ja rappio etenee kiihtyvällä vauhdilla!

Mutaatiot ovat erittäin harvoin "hyödyllisiä"

Eihän tietosanakirjakaan parane painovirheiden avulla. Kaikki elämän muodot perustuvat erittäin monimutkaisiin tiedostoihin ja nanokokoisiin "koneisiin". "Yksinkertaista elämää" ei kerta kaikkiaan ole - joka sellaisesta puhuu, ei ymmärrä, että kaikissa eliöissä on aineenvaihduntaa miljoonakertaisesti vauhdittavia entsyymejä ja bio-ohjelmia! Mutaatiot luokitellaan monesti niiden aiheuttamien ongelmien ja sairauksien avulla.

Enemmistö mutaatioista on haitallisia

Tämä on kiistaton tosiasia. On arvioitu, että yksi miljoonasta mutaatioista voisi olla jollakin tavoin hyödyksi. Nämäkin mutaatiot kuitenkin yleensä rikkovat jotakin sen sijaan, että rakentaisivat täysin uusia toiminnallisia kokonaisuuksia. Tässä ei tietenkään lasketa mukaan mutaatioita, jotka palauttavat aikaisemmin mutaation takia menetetyn toiminnon. Tuulisella saarella hyönteisille on etua siitä, että mutaatio vie niiltä siivet, jolloin tuuli ei puhalla niitä merelle, mutta tällöin hyötyä saatiin, kun rakenne menetettiin.

Eräät tutkijat esittävät, että suuri osa mutaatioista on neutraaleja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään takeita, sillä yksi perimän koodin "kirjain" voi ottaa osaa 12-20 rakenteeseen tai toimintoon, perimän lukusuunnasta tai lukutavasta riippuen. On erittäin epätodennäköistä, että tällaisia "neutraaleja" koodin muutoksia, jotka eivät vaikuttaisi mitenkään eliön toimintaan, olisi olemassa. Koko käsite harmittomista mutaatioista on ilmeinen väärinkäsitys, joka johtuu vanhentuneesta "yksi geeni - yksi proteiini" -oppilauseesta. Nykyään tiedetään, että vain muutama prosentti DNA:sta sisältää proteiinien rakennusohjeita. Suurin osa DNA:sta koodaa erilaisia RNA-molekyylejä, jotka huolehtivat elimistön toiminnasta.'

Lääkäri Mikko Tuuliranta kirjoittaa: 'Genetiikka ei tunne neodarvinismin edellyttämiä "positiivisia" mutaatioita -haitallisia kylläkin.' 'Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän mutaatioita, hedelmättömyyttä, syntymävikoja, sairauksia, ja nopeutunutta ikääntymistä.'

John Sandford kirjoittaa: 'Ihmisgenomin mutaatiokysymystä on lähestyttävä hienotunteisuudella, sillä ihmiset ovat tärkeitä ja mutaatiot vahingoittavat heitä. Syntymäviat koskettavat monia perheitä, joten mutaatiot eivät ole vain tilastollinen kysymys. Kokonaisuutena tarkasteltuna geneettiset sairaudet ovat katastrofaalisia. Mikäli otamme huomioon geneettiset ym. alttiudet kaikille sairauksille, on selvää, että olemme kaikki suuressa määrin mutantteja. Lisäksi lähes jokaista perhettä on kohdannut syövän aiheuttama tragedia, joka on tulosta kehomme soluissa tapahtuneista mutaatioista. Kasvava todistusaineisto osoittaa, että vanheneminen itsessään johtuu mutaatioiden kasautumisesta soluihimme. Mutaatiot ovat mittaamattoman surun lähde.'

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Haitalliset mutaatiot ovat yleisempiä kuin hyödylliset. Tätä tosiasiaa ei voida kiistää, koska perimässä geenit ovat päällekkäin ja yksi DNA:n koodiemäs voi osallistua, jopa 12-20 eri rakenteeseen tai toimintoon.' 'Geenimutaatio geenissä 1 voi olla suotuisa ominaisuuden A kannalta, mutta epäsuotuisa C:n ja tappava D:n kannalta.' 'Hyödyllisten mutaatioiden luettelo on hämmästyttävän lyhyt ja kaikki esimerkit niistä ovat aina merkinneet informaation katoamista - ei lisääntymistä.'

Myös todennäköisyyslaskenta osoittaa evoluutioteorian mahdottomaksi: peräkkäisten "hyödyllisten" mutaatioiden todennäköisyys on mahdottoman pieni, edes kuvitteelliset "vuosimiljardit" eivät riittäisi.

Pekka Reinikainen kirjoittaa: '"Hyödylliset" mutaatiot ovat usein vain määrätyissä olosuhteissa hyödyllisiä. Kun olosuhteet muuttuvat [esimerkiksi antibiootin vaikutus lakkaa, villit kannat yleensä syrjäyttävät vastustuskykyisen bakteerin, joka joutuu maksamaan ominaisuudestaan kalliin hinnan lisääntyneenä energiankulutuksena ja huonommin toimivana aineenvaihduntana. Mikäli näin ei olisi, kaikki bakteerit olisivat vastuskykyisiä.'

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Ihmisen älykkyys vähenee. Perimän rappeutuminen heikentää ihmisen älykkyyttä. Myös kallon tilavuus pienenee ja aivot kutistuvat:

Aivot ovat kutistuneet 1 500 kuutiosenttimetristä 1 350:een eli tennispallon tilavuuden verran.'

Eräässä blogissa kirjoitetaan: 'Geneettinen informaatio voi myös muuttua mutaatioiden seurauksena. Informaatiota lisäävistä mutaatioista ei ole havaintoja, mutta sen sijaan tunnetaan paljon informaatiota tuhoavia mutaatioita, jotka tuottavat samalla valintaedun. /--/

Koska geneettisen informaation trendi on laskeva, ajassa taaksepäin kuljettaessa se on tietysti nouseva, eli virheiden määrä on vähenevä. Voidaan siis olettaa, että tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin mentäessä tulee vastaan tilanne, jossa geneettisten virheiden määrä on nolla. /--/

Tutkituista valinnan suosimista mutaatioista kaikki ovat olleet geneettistä materiaalia tuhoavia tai geenituotteen spesifisyyttä vähentäviä. Jotta informaatio voisi valinnan vaikutuksesta lisääntyä, tulisi informaatiota lisääviä mutaatioita olla enemmän, kuin valinnan suosimia rappeuttavia mutaatioita, mutta tällaisia mutaatioita ei ole havaittu.'

Antibioottiresistenssi

Ruokaviraston sivuilla sanotaan: Mikrobilääkeresistenssi [antibioottiresistenssi] bakteereilla tarkoittaa sitä, että bakteerilla on kyky vastustaa tiettyä antibioottia eli se on kyseiselle antibiootille resistentti. Vastustuskyvyn takia kyseistä antibioottia ei voi käyttää bakteerin aiheuttamien infektioiden hoitoon.' Luonnonvarakeskuksen sivuilla sanotaan: 'Moniresistentit bakteerit ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä vähintään kolmelle eri antibioottiryhmälle.'

Ruokaviraston sivuilla sanotaan: 'Bakteerien herkkyys lääkkeille vaihtelee. Bakteerit voivat olla luonnostaan joillekin lääkeaineille resistenttejä tai muuttua niille vastustuskykyisiksi.' Luonnonvarakeskuksen sivuilla sanotaan: 'Bakteereilla esiintyy sekä luonnollista että hankittua antibioottiresistenssiä. Bakteerien luonnollinen resistenssi on bakteerisuvulle tai -lajille tyypillinen ominaisuus, jonka seurauksena kaikki antibioottiryhmät eivät tehoa kaikkia bakteereita vastaan. Hankitulla resistenssillä tarkoitetaan sen sijaan ilmiötä, jossa aiemmin tietylle lääkeaineelle herkät kannat muuntuvat vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi.'  

Jatta Kielenniva kirjoittaa: 'Antimikrobiresistenssin geenit ja niiden siirtämismekanismit ovat olleet olemassa jo ennen kuin antimikrobilääkkeitä on käytetty [Giguere ym 2013]' 

Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä bakteerien välisestä geeninsiirrosta: 'Nykyään tiedetään, että bakteerisolu voi saada antibiootin hajottamiskyvyn toiselta bakteerilta, joka on jo vastustuskykyinen.

Käsittääkseni siinä, että jollekin bakteerille, jolla ei ole antibioottiresistenssiä, muodostuu antibioottiresistenssi on siis useimmiten kyse siitä että bakteeri [kutsutaan vaikka bakteeri b] hankkii itselleen joltain toiselta bakteerilta [kutsutaan bakteeri c :ksi] sillä toisella bakteerilla [c:llä] jo olemassa olevia resistenssigeenejä, siis että ne geenit tulevat bakteeri b:lle bakteeri c:ltä , eli siis bakteeri b ei tee niitä, vaan kuten seuraavassa Jatta Kielennivan tekstissä sanotaan: 'Transduktiossa resistenssimekanismi siirtyy resistentistä bakteerista bakteriofagin välityksellä toiseen bakteeriin [Koulu & Tuomisto2007, Giguère 2013, Lindsay 2014] ja 'Transduktiossa, transformaatiossa ja konjugaatiossa herkkä bakteeri hankkii vieraita resistenssigeenejä ulkopuoleltaan [Koulu & Tuomisto 2007, Lindsay 2014]. Näistä mekanismeista puhutaan myös yhteisnimellä horisontaalinen geeninsiirto. Siirtyminen on mahdollista bakteerista toiseen jopa eri lajien välillä [Alibayov 2014, Lindsay 2014].' Kielennivan tekstistä käy ilmi, että noiden kolmen resistenssinhankkimismekanismin lisäksi myös spontaani mutaatio, mutatoituminen, on yksi neljästä resistenssinhankkimismenetelmästä, mutta kuten Kielenniva kirjoittaa 'Mutatoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta resistenssin kehittyminen tällä mekanismilla on harvinaista [Giguère um. 2013]. On huomioitavaa, että erilaiset bakteerien stressitekijät, kuten antibiooteille altistuminen, lisäävät bakteerisolujen mutatoitumisen esiintymistiheyttä [Giguère ym. 2013]' Kielenniva toi esille myös, että resistenssi voi olla seurauksena myös vieraiden geenien hankkimisen ja mutaation yhdistelmästä.

Kielenniva kirjoittaa resistenssimekanismismeista: 'Resistenssimekanismit voidaan jakaa neljään eri ryhmään. Ensimmäisen ryhmän mekanismi on vähentää antibiootin tunkeutumista bakteerin soluseinän läpi, jolloin estetään antibiootin pääseminen kohteeseensa. Toisen ryhmän mekanismi on erittää antibiootti ulos bakteerisolusta joko tavallisia tai erityisiä erityskanavia pitkin. Kolmannen ryhmän mekanismi on hajottaa antibiootti joko solun ulkona tai sisällä. Neljännen ryhmän mekanismissa antibiootilta estetään pääsy kohteeseensa joko suojaamalla kohde toisella molekyylillä tai muokkaamalla kohdetta [Giguère ym. 2013].'

Kuten jo aiemmin todettiin, Kielenniva kirjoittaa koskien mutatoitumista, [siis mutaatioita] ja resistenssiä: 'Mutatoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta resistenssin kehittyminen tällä mekanismilla on harvinaista [Giguère um. 2013] Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että antibiootin vaikutuskohteen muuttamisessa 'mutaatiot rikkovat olemassa olevia toimintoja sen sijaan, että ne kehittäisivät jonkin uuden mekanismin, johon sisältyisi uusien entsyymien ja proteiinien toiminta.' Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että lääkkeen kohteeseen pääsyn rajoittamisessa 'mutaatiot tuhoavat solun normaalin toiminnan eivätkä luo uusia geenejä, uusia proteiineja tai entsyymejä' ja että 'mutaatiot "rikkovat" geenejä, jotka valmistavat bakteerien pumppuja tai ohjaavat niiden tuotantoa.'

Don Batten kirjoittaa: 'Eräät bakteerit tuottavat pieniä määriä penisillinaasia hajottaakseen niiden elinympäristössä luonnollisesti esiintyvät pienet penisilliinimäärät, mutta eivät tuota sitä riittävästi selviytyäkseen potilaille annetusta määrästä. Penisillinaasin valmistusta rajoittavassa järjestelmässä tapahtuva mutaatio voi johtaa siihen, että bakteeri tuottaa penisillinaasia paljon enemmän, ja bakteerista tulee vastustuskykyinen. Mutta samalla tavoin kuin joissakin aikaisemmin mainituissa tapauksissa nämä vastustuskykyiset bakteerit, jotka eivät enää pysty hallitsemaan penisillinaasin tuotantoaan, jäävät luonnossa alakynteen verrattuna bakteereihin, jotka eivät tuhlaa niukkoja voimavarojaan penisillinaasin liikatuottoon.'

Don Batten opettaa koskien antibioottiresistenssiä, että silloin kun antibioottia on runsaasti ympäristössä, 'luonnonvalinta suosii vastustuskykyisiä kantoja. Vaikka luonnonvalinta selittää vastustuskyvyn säilymisen tällaisessa tilanteessa, se ei kuitenkaan selitä sen syntymistä. Vastustuskyky johtuu olemassa olevan järjestelmän muokkaamisesta [yleensä sen rikkomisesta] tai vastustuskyvyn antavien geenien siirtämisestä bakteerilta toiselle.'

Pekka Reinikainen kirjoittaa koskien antibioottiresistenssiä ja kasvien ja hyönteisten vastustuskykyä myrkyille, käsittääkseni hän tarkoittaa sellaisia bakteereita, joilla ei ole luontaista resistenssiä: 'Jos antibioottiresistenssistä olisi bakteereille todella etua luonnossa, luulisi kaikkien bakteerien olevan resistenttejä. Todellisuudessa resistentit bakteerit väistyvät kilpailussa, koska ne maksavat vastustuskyvystä usein hintana korkeamman energiankulutuksen tai huonommin toimivan aineenvaihdunnan, kuten myrkyille vastustuskykyiset kasvitkin. Tässäkin kyseessä on informaation tuhoutuminen, vaikka siitä oli hetkellisesti erityisolosuhteissa hyötyä. Koska spesifinen informaatio kuitenkin vähenee, tämä ei kelpaa esimerkiksi mekanismista, joka on synnyttänyt monimuotoisen luonnon sisältämän informaation [Lee Spetner, Not by Chance]. 

Uskon, että bakteereissa tapahtuneet sellaiset mutaatiot, jotka saavat aikaan antibioottiresistenssiä, ovat varmaankin yksinkertaisia eivätkä monimutkaisia. Uskon että monimutkaisemmat resistenssimekanismit tulevat bakteerille toiselta bakteerilta horisontaalisella geeninsiirrolla [esim bakteeri b saa bakteerilta c geenejä] , eivätkä mutaatiosta. Kuten Kielenniva kirjoittaa: 'Transduktiossa, transformaatiossa ja konjugaatiossa herkkä bakteeri hankkii vieraita  resistenssigeenejä ulkopuoleltaan [Koulu & Tuomisto 2007, Lindsay 2014]. Näistä mekanismeista puhutaan myös yhteisnimellä horisontaalinen geeninsiirto.' Kielenniva kirjoittaa: 'Kliinisissä kokeissa on osoitettu suurimman osan antimikrobiresistenssistä olevan peräisin bakteerisolun oman kromosomiston ulkopuolelta [Giguère ym. 2013].'

Muunnoksia, rotuja ja niin sanottuja 'alalajeja'

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Galapagossaarten sirkut, nämä "Darwinin peipot", eivät todista uusdarvinismia, vaan sen, että pitkän aikavälin säätyypistä riippuen, vahvanokkaisia on enemmän, kun siemenet ovat kovia ja sateiden jälkeen sironokkaiset menestyvät. Ne kertovat Luojasta, joka on ennalta varustanut luomansa lajityypin sen tarvitsemalla geenivalikoimalla. Luomakunta on ennalta varustettu kohtaamaan muuttuvia olosuhteita, joita se ei aikaisemmin ollut kokenut. Tämä tulee erityisen hyvin esiin epigenetiikan kohdalla. ' S. Schererin ja R. Junkerin kirjassa tuodaan lisäksi esiin, että Galapagossaarten sirkkujen muunnoksista monet risteytyvät keskenään, saavat keskenään jälkeläisiä, että kyse ei ole eri lajeista.

Uskon, että alkuperäisistä Jumalan luomista lajeista on muodostunut rotuja ja niin sanottuja 'alalajeja', esim. uskon, että alkuperäisestä hevosesta on muodostunut vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa hevosrotuja ja poneja sekä seeprat ja aasit. Ja että Jumalan luomasta sorsalinnusta on todennäköisesti muodostunut mm. sorsat, puuhanhet, sotkat, koskelot, romiskot ja puolisukeltajat. Ja että Jumalan luomasta kanalinnusta on muodostunut mm. varsinaiset kanat, peltopyyt, metsäkanat, kalkkunat, riikinkukot, fasaanit ja helmikanat. Ja että kameli ja laama ovat muodostuneet samasta Jumalan luomasta lajista. Ja että Jumalan luomasta ihmisestä on muodostunut hieman erilaisia ihmisrotuja, mutta että mitään apinaihmisiä ei ole ollut, eikä ihminen ole kehittynyt apinasta. Wikipedia: 'Perinteiset länsimaiset rodun määritelmät ovat perustuneet näkyviin eroihin etenkin ihonvärissä, kasvonpiirteissä ja hiusten laadussa. Historiallisesti on erotettu kolme tai neljä päärotua, joista on käytetty nimityksiä kaukasidit, mongolidit ja negridit tai ihonvärin mukaan valkoinen, keltainen ja musta päärotu, ja lisäksi Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöön on viitattu erillisenä punaisena päärotuna.'

Uskon, että ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Kalasta ei ole tullut matelijaa eikä matelijasta lintua tai nisäkästä, eikä apinasta ihmistä. Mutta uskon, että on muodostunut uusia rotuja, [joita jotkut tahtovat nimittää myös 'uusiksi lajeiksi'], esim., että Jumalan luomasta koiraeläimestä on muodostunut mm. sudet, koirat, sakaalit, naalit, ketut ja supikoirat. Uskon, että eivät kaikki pussieläimet ole muodostuneet samasta esi-isästä, vaan että pussi-eläimissä on eri eläinlajeja, mutta uskon, että ainakin koaloilla ja vompateilla on sama yhteinen Jumalan luoma esi-isä. Uskon myös, että eliökunnassa tapahtuu rappeutumista, eikä monimutkaisemmaksi kehittymistä. Uskon, että Jumala loi Adamin ja Eevan, mutta että Jumala ei ole erikseen luonut jokaisen ihmisen ruumista, mutta on luonut jokaisen ihmisen sielun.

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Raamatussa käytetty sana laji ei välttämättä vastaa ihmisen muodostamaa lajikäsitettä. On mahdollista, että Raamatussa luotu laji tai lajityyppi vastaisi suunnilleen nykyluokituksen heimotasoa.'

Wikipedia: 'Populaatiolla tarkoitetaan tavallisesti samalla alueella vuorovaikutuksessa eläviä saman lajin yksilöitä.'

Eräässä blogissa kirjoitetaan: 'Kun alkuperäinen populaatio jakaantuu [esim. kahdeksi] osapopulaatioksi, tulee eri populaatioihin yleensä erilaiset alleelit, joten osapopulaation geneettinen variaatio on pienempi kuin alkuperäisen emopopulaation. Mikäli osapopulaatioon päätyy jostain geenistä ainoastaan rappeutuneita alleeleita, se on geneettisesti emopopulaatiota rappeutuneempi [köyhempi].

Mikäli osapopulaatiot pysyvät erillään toisistaan riittävän pitkän aikaa, niissä tapahtuu myös erilaisia mutaatioita. Näistä kahdesta seikasta johtuen osapopulaatiot voivat muuttua ajan saatossa niin erilaisiksi, että eivät enää kykene lisääntymään kohdatessaan. Biologisen lajimääritelmän mukaan tällöin kyseessä on kaksi eri lajia. Näin kantalaji voi lajiutua kahdeksi tai useammaksi tytärlajiksi.'

S. Schererin ja R. Junkerin kirjoittamassa kirjassa kirjoitetaan: 'Kun populaatiosta A eriytyy osa, sisältää osapopulaation R1 geenivarasto r1 pääsääntöisesti vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston g alleelijoukosta. Esimerkiksi harvinaiset alleelit voivat kadota osapopulaatiosta.' Kirjassa tuodaan esille myös, että jokainen uuteen elinympäristöön eriytynyt uusi rotu omaa siksi köyhemmän geenivaraston. 'Eriytyneiden rotujen geenivarastot ovat alkuperäiseen populaatioon nähden yhä köyhempiä eli niissä on yhä rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet. Tämä merkitsee, että eriytyneillä roduilla tai lajeilla on vähäisempi muuntelumahdollisuus, joka riippuu eri alleelien lukumäärästä ja mahdollisista alleeliyhdistelmistä. Tästä seuraa, että ne voivat entistä huonommin sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin, koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt. Köyhtyneen geenivaraston omaavilla roduilla on huonompi mahdollisuus sopeutua ympäristön muutoksiin kuin rikkaan geenivaraston omaavilla alkuperäislajeilla. Ne ovat siksi suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.' [Kombinaatio - yhdistelmä, alleeli - saman geenin vaihtoehtoinen muoto.]

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Luoduissa eläimissä tapahtunut muuntelu [esim. västäräkki ja keltavästäräkki] voi johtaa myöhemmin lajiutumiseen [esim. harmaalokki ja selkälokki].' Uusia rotuja [alalajeja] muodostuu, 'mutta samalla vähenevä geenivarasto aiheuttaa joidenkin lajien sukupuuttoon kuolemisen. Jos laumaan jää liian vähän yksilöitä, sukusiitoksen vaara lisääntyy, ja sillä voi olla vakavia seurauksia perimän kannalta. Näin juuri on ilmeisesti käymässä gebardille.'

[En suosittele tekstissä viitattua Reinhard Junkerin ja Siegfried Schererin kirjaa, sillä mielestäni siinä mielistellään evoluutioteoriaa, kuten myös joissain muissakin kirjoissa. Ja uskon myös, että kreationistien joukossa on myös jonkin verran valeveljiä, jotka tahallaan sujauttelevat teksteihinsä myös sellaisia lauseita, joiden tarkoitus on hämmentää ja aiheuttaa epäuskoa. Enkä myöskään suosittele aiemmin mainittua Luominen blogia enkä Luominen lehteä, sillä vaikka niissä kahdessa onkin mielestäni  paljon hyvää, niin on myös joitain sellaisia teksteja jatekstinkatkelmia, joista en ole samaa mieltä.]

- - -

Amelia Hunter kirjoittaa: 'Thomas Hawkins, varhainen fossiilien keräilijä, löysi 1830- ja 1840-luvuilla useita joutsenlisko-lohikäärmeitä [Dragon Plesiosauri].' 'Kirjoittaessaan kirjaansa vuonna 1840 Hawkins tunnisti löytönsä eläimiksi, jotka noihin päiviin asti oli tunnettu lohikäärmeinä – tässä tapauksessa merilohikäärmeinä. Hän antoikin kirjalleen nimeksi The Book of the Great Sea Dragons, Ichtyosauri and Plesiosauri [Kirja suurista merilohikäärmeistä, kalaliskoista ja joutsenliskoista].'

'Monet Hawkinsin kokoelman merilohikäärmeistä olivat itse asiassa Mary Anningin löytöjä Lyme Regisistä. Anning oli aikansa ansioitunut harrastelijapaleontologi, joka niitti myös kansainvälistä mainetta. Hänen saavutuksiinsa kuuluu kaikkien aikojen ensimmäinen täydellisen joutsenliskon löytö vuonna 1823, ensimmäinen oikein tunnistettu brittiläinen lentolisko [Pterosauri] vuonna 1828 sekä useita kalaliskofossiileja.

Vuonna 1829 Oxfordin ensimmäinen geologian professori William Buckland esitteli Anningin lentoliskon arvovaltaiselle Lontoon geologiselle seuralle. Hän kuvaili sitä "hirviöksi, jonka kaltaista ei ennen oltu nähty, lukuun ottamatta lohikäärmeitä, jotka esiintyvät romanttisissa tarinoissa ja heraldiikassa [vaakunataiteessa].' 'Lehtien otsikot suitsuttivat Anningia ja hänen "lentävää lohikäärmettään.'

Lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Myös Raamattu mainitsee lentävät käärmeet Jes 14:29.' Lisäisin tuohon, että lisäksi Raamatussa on myös mm. sana tannîn, joka KJV.ssä on käännetty useimmiten dragon ja toiseksi useiten serpent.

Russel Grigg on sitä mieltä, että vaikka [pakanakansojen] 'Lohikäärmekertomuksia ja piirustuksia on epäilemättä vuosien varrella kaunisteltu, on niiden maailmanlaajuinen olemassaolo kuitenkin tosiasia.'  Russel Grigg tuo esille, että kansojen kansanperinteisissä  kertomuksissa ei tietenkään käytettäisi termiä "dinosaurus", koska, kuten olemme jo todenneet, tämä termi keksittiin vasta vuonna 1841. Olettaisimme kertomuksissa käytettävän sellaisia termejä kuten "hirviö" tai "lohikäärme.'

'Varhaisissa brittikertomuksissa on ensimmäisiä eurooppalaisia kuvauksia matelijahirviöstä. Eräs noista hirviöistä tappoi ja nieli Walesin kuningas Morviduksen noin 336 jKr.'

Pekka Reinikainen kirjoittaa, että 'Vanha tiedekirja Historia animalum kertoo, että lohikäärmeitä oli vielä 1500-luvulla, mutta että ne olivat hyvin harvinaisia ja kooltaan pienentyneitä.'

Vuodelta 1405 peräisin olevassa englantilaisessa kronikassa kerrotaan: 'Buresin kaupungin lähellä, Sudburyn paikkeilla, on hiljattain havaittu maaseudulla suureksi vahingoksi oleva lohikäärme.  Se on valtavan kokoinen, sen päälaella on harja, sen hampaat ovat kuin sahanterät, ja sen häntä on suunnattoman pitkä. Teurastettuaan lauman paimenen se ahmi suuhunsa monta lammasta.' [Suomennos kirjasta Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta]

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Englannissa Carrog nimisiä lohikäärmeitä on surmattu läpi vuosisatojen aina vuoteen 1693 asti. Nimi on säilynyt edelleen joissakin paikannimissä. Llanbaradan-y-Garrog nimisen paikkakunnan kirkkoon on kaiverrettu hirviön kuva.' [Oma huomatus,  käsittääkseni Llanbaradan-y-Garreg sijaitsee Walesissa eikä Englannissa.]

Lääkäri Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Fossiileista eristetään yhä useammin orgaanista alkuperää olevia aineita.' 'Pehmytkudokset ja valkuaisaineet eivät voi säilyä maaperästä esiin kaivetuissa fossiileissa vuosimiljoonia.

Pehmytkudokset rakentuvat pääosin valkuaisaineista.' 'Maaperän pieneliöt käyttävät paljon energiaa sisältävät valkuaisaine- ja muut biomolekyylit ravinnokseen välittömästi. Anaerobiset bakteerit tekevät saman myös hapettomissa olosuhteissa.'

'Dinosaurusten ja muiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten ja kasvien jäännöksiä on löydetty hyvin monilta alueilta aina Alaskaa, Etelämannerta ja Huippuvuoria myöten.

Dinosaurusten kivettyneiden luiden sisältä on löydetty toistuvasti pehmytkudoksia. Dinosaurusten fossiilien ympäriltä on löydetty niiden nahkaa. Mistä oikein on kysymys?

Ensimmäiset löydöt tehtiin jo yli vuosikymmen sitten. Science–tiedelehti julkaisi jo vuonna 2005 kuvat läpinäkyvistä ja haarautuvista verisuonista, joissa näkyy veren punasoluja. Kuvia on julkaistu myös muista kudoksista kuten jänteistä, luukudoksen soluista ja suomuisesta nahasta.'

Suomalainen lääketieteellinen julkaisu Duodecim raportoi myös pehmytkudoslöydöksistä. Sitaatti Duodecim-lehden artikkelista:

"Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia. Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen." "Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta."

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Tyrannosaurus rexin valkuaisaineiden säilyminen on vahvistettu vuoden 2009 julkaisussa, jossa raportoitiin esimerkiksi orgaanista kollageenia T. rexin, triceratopsin ja hadrosauruksen fossiileista. Dinosauruksen jäänteet, joissa oli vielä "muumioitunutta" lihaa, löydettiin Yhdysvalloissa. Näin tiedemiehille avautui ennen näkemätön tilaisuus tutkia pehmytkudoksia, jotka ovat miltei aina hävinneet näiden suurten eläinten kivettyessä. Eläinten pehmytkudokset tuhoutuvat nopeasti kuoleman jälkeen, koska mikrobit käyttävät valkuaisaineet ravinnokseen. Tämä koskee tietysti myös luita, jotka rakentuvat kollageeni-valkuaisaineen muodostamalle verkostolle. Tutkijat arvelevat, että Dakotaksi ristityn fossiilin on täytynyt hautautua nopeasti ja juuri oikeissa olosuhteissa jotta sen nahka säilyi. "Kivettymiseen johtava tapahtumasarja oli nopeampi kuin kudoksen hajoaminen ja näin monet pehmytkudoksen rakenteet säilyivät", tutkija Manning totesi.

Leonardoksi ristityn fossiilin kivettynyttä luurankoa peittävät pehmytkudokset 90-prosenttisesti – nahkaa, kynsikudosta, suomuja, lihasta, jalan anturoita – jopa sen nauttima viimeinen ateria eläimen vatsalaukussa. Dinosauruksen pehmytkudoksista kertoo myös Science-tiedelehti.'

Pekka Reinikainen kirjoittaa: 'Dinosauruksen pehmytkudosta ja valkuaisainetta – lisävahvistusta asialle!

Mary Schweitzer julkaisi myöhemmin lisää vakuuttavia todisteita säilyneistä valkuaisaineista; tällä kertaa nokkalisko-dinosauruksen fossiilista [duckbilled dino fossil] ja lisäksi hämmästyttävän hyvin säilyneitä verisuonia ja solurakenteita15 Myöhäisliitukauden linnunluukudokset Argentiinasta osoittavat poikkeuksellista säilymistä. Luut ovat säilyneet osittain toisiinsa niveltyneinä ja ovat kolmiulotteisesti keskikarkeassa hiekkakivessä, mikä viittaa poikkeuksellisiin kuolinolosuhteisiin. Myös mikrorakenteet ja molekyylit ovat säilyneet.

Luukudosta voidaan hajottaa kollagenaasi-entsyymillä ja se voidaan värjätä histokemiallisesti. Suoraan kudokseen tehty immunologinen tutkimus paikantaa linnun kollageenin vasta-aineiden kiinnittymiskohdat. Immuunitutkimus ei kuitenkaan takaa molekyylien täydellistä säilymistä. Valkuaisaineella voi olla jäljellä riittävästi antigeenisyyttä, jotta vasta-aine sitoutuu siihen siitä huolimatta, että sen alkuperäinen toiminto voi hajoamisen vuoksi olla menetetty. Tämän vuoksi käytettiin erityistä pyyhkäisyelektroni-mikroskopiaa [SFM] fossiilista löytyneiden orgaanisten rakenteiden säilymisen ja toimintakyvyn selvittämiseksi. Kollageeni mittaukset [Collagen pull-off measurements] eivät ainoastaan tukeneet kollageenin säilymisen immunologista todistusaineistoa vaan viittasivat koko molekyylirakenteen ehjänä säilymiseen. Fossiilien ja tuoreiden luunäytteiden välillä ei voitu havaita mitään eroja fysiologisissa olosuhteissa.'

'Valkuaisaineita on eristetty myös muista fossiileista

Ruotsalaistutkijat eristivät kollageenia mosasauruksen luusta ja englantilaistutkijat keratiinia 40 miljoonan evoluutiovuoden ikäiseksi väitetyn liskon nahasta. Paleotsooisten niveljalkaisten kitiinikuoresta on massaspektrometrisellä menetelmällä osoitettu valkuaisainetta.'

'Miksi kaikki nämä kudokset, solut ja valkuaisaineet eivät ole hajonneet, jos ne ovat kymmenien miljoonien evoluutiovuosien ikäisiä? Biochemist-ammattilehden arvion mukaan kollageeni ei voisi säilyä edes kolmea vuosimiljoonaa ihanteellisessa nollan celsius-asteen lämpötilassa. Ei olekaan mikään ihme, että näistä havainnoista ei suurelle yleisölle suunnatussa viestinnässä juurikaan puhuta. Jos fossiilit ja kivikerrostumat, mistä ne on löydetty, osoittautuvat tuhansien vuosien ikäisiksi, johtaa se koko fossiilihistorian ja samalla koko evoluutioteorian uudelleen tulkintaan.'

'Ensimmäinen evoluutioteorian kannattajien selitysyritys kudosten olemassaololle oli väite, että kyseessä eivät olisi dinosaurusten kudokset, vaan näytteessä olevien bakteerien muodostama "biofilmikerros". Tämän väitteen kumoaminen oli helppoa, kun pehmytkudosten eri valkuaisaineet oli tunnistettu. Tohtori Mary Schweitzer, joka löysi pehmytkudokset ensimmäisenä, on myös kumonnut biofilmiväitteen.'

'Kyseiset dinosaurusten luut ovat lisäksi maanneet huokoisessa hiekkakivessä ja joutuneet kosketuksiin veden kanssa. Vesi purkaa valkuaisaineiden aminohappojen väliset kemialliset sidokset. Molekyylien ja atomien välinen lämpöliike hajottaa lopulta kaikki kudokset ja tämä tapahtuu myös vedettömässä, mikrobittomassa ja pakastetussakin näytteessä.

Biokemia, biofysiikka ja lämpöoppi eivät salli poikkeuksia. Kudosten, solujen ja valkuaisaineiden säilyminen viittaa siihen, että kyseiset kudokset ovat äkillisesti hautautuneet joitakin vuosituhansia sitten.'

- -

Mistä Kain ja Abel saivat vaimot? Pauli R. opettaa seuraavasti: 'Raamattu sanoo, että Adam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Ensimmäisen ihmisparin kyseessä ollen ainoa mahdollisuus oli, että sisarukset avioituivat keskenään.

Vielä myöhemminkin esimerkiksi Saara oli Abrahamin sisarpuoli. Tämän jälkeen Mooseksen laissa lähisukulaisten avioliitot degeneroitumisen tähden kiellettiin. '

- - - -

Pekka Reinikainen opettaa: 'Seetin aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä. Seetin jälkeläisten sukuluettelo on kirjattu Genesiksen 5. lukuun.'/--/ 'Kainin ja Seetin suvut olivat aluksi menossa aivan eri suuntiin ja tämän vuoksi Seetin jälkeläisiä voitiin kutsua Jumalan lapsiksi [pojiksi], sillä esimerkiksi Jumalan yhteydessä kolmesataaa vuotta vaeltanut Hanok oli myös Seetin sukua samoin kuin Herrasta puhunut Lemek [5:29] [eri Lemek kuin Kainin suvun Lemek [4:18] ja Nooa.' Pekka Reinikainen opettaa, että Seetin jälkeläiset joutuivat kuitenkin Kainin tyttärien lumoihin. Pekka Reinikainen opettaa koskien jaetta 1.Moos. 6:1-2 seuraavasti: ' 'Jumalan Pojat' viittaa tässä yhteydessä ilmeisesti Seetin jälkeläisiin.' Pekka Reinikainen opettaa: 'Psalmeissa puhutaan samoin Jumalan lapsista [Ps. 29:1; 73:15; 80:18], ja 5. Mooseksen kirja viittaa myös Jumalan lapsiin [5.Moos. 32:5], samoin kuin Hoos. 1:10 ja 1.Joh. 3:10.'

Pekka Reinikainen opettaa: 'Kuudennen luvun neljännessä jakeessa mainitut 'jättiläiset' [Nepilim], jotka syntyivät näistä jumalattomista liitoista, olivat väkivaltaisia ryöväreitä. Sanan 'jättiläinen' hepreankielinen juuri napal tarkoittaa käydä kimpuun, hyökätä. Luther kutsuu heitä sattuvasti 'tyranneiksi'. Nämä 'jättiläiset' olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita [6:4]. Heidän maineensa perustui väkivaltaisuuteen ...' /--/ Käännös jättiläinen on valitettava ja perustuu Septuagintaan.'